maanantai 17. joulukuuta 2012

Kuivattuja sammakkopillereitä

 Minut tunnetaan, tai ainakin pitäisi tuntea, innostuksestani Terry Pratchettin Kiekkomaailma-kirjoihin, joista olen lukenut jo reilut kolmekymmentä. Kesällä ostin jostain fantasiakirjakaupasta Nanny Ogg`s cookbook-nimisen opuksen, jossa on joitakin sarjassa esiteltyjä ruokia muokattu "syötävään" muotoon ja ajattelin näin joulun kunniaksi valmistaa otsikon mukaisia tabuja. Tarinahan menee lyhykäisesti niin, että velhojen Näkymättömän Yliopiston Kvestori on vakavasti mielisairas ja muut velhot syöttävät tälle nuolimyrkkysammakoista tehtyjä pillereitä, että tämä näkisi harhoja ja kuvittelisi olevansa järjissään.
Lauantaina siis tartuin kirjaan, ja melkein hukuinkin siihen. Resepti vaikutti helpolta, mutta aiheutti pari feiliä. Innokkaimmat voivat kokeilla tällä vapaalla suomennoksella ja jauhoisen kameran kuvilla.
Olis hyvä omistaa:
1 kananmunan valkuainen
30 grammaa tomusokeria
Teehuliskallinen kanelia
saman verran rommiesanssia (HooCeet saavat käyttää aitoa rommia ellei Elisabeth Swann ole polttanut sitä)
yhtä paljon vihreää elintarvikeväriä.



Erottele keltuainen ja valkuainen. Vatkaa jälkimmäinen jämäkäksi vaahdoksi ja heitä ensimmäinen jonnekkin talteen. Tee tämä kunnolla, tai menee päin mäntyä. Siivilöi joukkoon lähes kaikki sokeri.
Sotke kaikki ainekset kulhossa massaksi, lisää sen verran sokeria, että saat pyöriteltyä töhnästä palloja sormillasi. Jätä klömpit leivinpaperille kuivumaan kahdeksaksi tunniksi. Ehdit tässä ajassa ehkä pelata erän Talismania.
Rippaa netistä hienot etiketit, taiteile paperipusseja valmiille karkeille ja jakele piheile kavereillesi.

tiistai 27. marraskuuta 2012

Yarzel käy keikalla

Kävin tässä kivasti Oulussa Sabatonin swedish empire tour -keikalla. Oli aivan helvetin hienoa ja tunnelma oli kliimaksissa aivan koko ajan eikä tullut edes sellaista perinteistä moodidippiä keskellä keikkaa. Joakimin läpänheitto on kyllä lähes vertaansa vailla kun sitä pääsee livenä kuuntelemaan. Musiikki oli tietysti rautaa (tai ainakin metallia, heh heh) eikä lämppäritkään olleet ihan shittiä. Laitan vielä pari sumeaa kuvaa kaupan päälle.
Ennen keikkaa

"Hellou, Uulu!"

You´re on a bullet`s way...


WHITE DEATH`S PRAY!

SAY GOODBYE!!!

Pyrotekniikan korvasi valoshow.
Pultavan tai 1648;n olisivat voineet vielä soittaa, muuten täydellinen meno.
Kirjoittelemisiin!

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Pikainen kuulumispäivitys

Järjestyksessä  meikäläisen seitsemäs koeviikko pärähti käyntiin tiistaina alkemian (KE3) kokeella jatkuen tänään uhkapelin teorialla (MAA05). Täydet kuusi koetta viikossa on kyllä aikamoinen elämys. Löysin tuottavan koekertauksen aikana jopa lähes hauskan kuvan liittyen löyhästi aiheeseen.
Sitten vähän hypetystä talven uutuuksista: HeavyMetalPerse julkaisi uuden Aikakirjat-levyn männä viikolla, Red dragon inniin ilmestyi kaksi uutta hahmolisäosaa ja DvGioghi(?, en osaa kirjoittaa kunnolla) julkaisee tässä kohta Samurai sword- nimisen jännyyspelin feodaaliajan japanista. Mitenkähän meikä saa rahat riittämään?
Just joo ja kirjoittelemisiin!

maanantai 12. marraskuuta 2012

Viittaus Vesuri-productionsin elokuvaan

Iloinen ryhmäkuva lumizombeista

Vasemmalta oikealle: Tämä örvelö ryömii mahallaan ja on menettänyt puolet alaleukaansa

Roargh!!!

Mahan matcheten lisäksi tältä veijarilta on onnistunut haulikko-osuma vienyt puoli päätä.
Talvi saapui vihdoinkin ja pääsin toteuttamaan jokavuotista perinnettäni eli kauhuteemaisten lumiukkojen väkertämistä. Laitoin kaikki damagea ottaneiden näköisiksi minkä lisäksi äkillinen kahden asteen lämpöaalto sulatti ukkoja vielä groteskimman näköisiksi. Jos uutta nuoskaa vielä tulee, rakennan näiden eteen haulikolla riehuvan joulupukin.

Muuten olen jatkanut elämättömyyttäni lähes samaan malliin, kuin ennenkin: hommasin syyslomareissulla uutta peliroinaa (praedor, zombinopan lisäosa), aloin lukemaan H.P.Lovecraftin koottuja sekä demonstroimaan skillejäni parkettien partavaahtona (lukion 2. , vink vink), kuten myös pelannut pari eeppistä Praedor-skenaariota.

Kirjoittelemisiin!

perjantai 26. lokakuuta 2012

Silmitöntä perseilyä Lapponia VII:llä

Nyt on aikaa kirjoitella tuosta joskus aiemmin mainitusta pelisessiosta (edellinen postaus Star Wreckistä) eeppinen seikkailukuvaus. Muistot alkavat olla jo hieman sekavia ja seikkailu oli taas pitkä mutta kirjoittelen pääkohdat.

Edellisessä tekstissä mainitut kolme sankaria ovat nyt hengaamassa aluksellaan U.S.S.R. Paskalla kun komentosillan telkkari alkaa lähettää videopuhelua amiraali Tse-Tungilta.
 “Good morning, Captain. I’ll get right to the point, if you don’t mind. The P-Fleet has received a distress signal from the inhabitants of Lapponia VII in the Neutral Zone. Although the P-Fleet has had some diplomatic contact with the Lapponians, no one has ever met one. The planet has extremely valuable minerals in plentiful supply, and the Plingons are naturally also interested in it. “You are ordered to penetrate the Neutral Zone without being seen, help the Lapponians in any way possible, and avoid any direct contact with the Plingons. Remember, we are at peace with the Plingons, and penetrating the Neutral Zone can be seen as an act of war. If you do get into contact with the Plingons, avoid conflict at all costs! “We are very aware of your past performance, but unfortunately no other ship is available. Admiral Tse-Tung out!”

Lähdemme siis luomaan uusia kauppasuhteita satunnaiselle planeetalle Lapponian aurinkokunnassa, jossa on kymmenen planeettaa joista vain VII on asuttava. Kesken matkaa tulee taas puhelu.

“Plingon Buzzard Forshak to the P-Fleet starship! This is Ship Master K’Dos, son of K’Sher. You are in violation of the Neutral Zone. Turn back at once.”

Emme tietysti välitä vähääkään, sillä myös plingonit ovat tällä neutraalilla alueella kekkuloimassa ja ovat yhtä syyllisiä, kuin mekin. K’Dosin taustalla näkyy myös, niin selvästi että puusilmäiset sankarimmekin huomaavat, että hänen aluksensa kimppuun on hyökätty. Pilotti laittaa napin lautaan ja lentelemme kohti plingonien alusta.
Näemme, että sen kimpussa on kaksi romuklaanien sotakalkkunaa (jotain aluksia). Plingonien alus näyttää aika sököltä, joten päätämme auttaa sitä. Tähtäämme romuklaanien toista alusta valo-ohjuksella ja jopa osumme siihen joten kalkkuna räjähtää sienipilvenä tyhjiöön. Toinen kalkkuna karkaa näkymättömyslaitteen avulla. Perkeleen K´dos ei osaa osoittaa pienintäkään kiitollisuutta. 

“You’ve ruined everything! This was an excellent day for me to die! Thanks a lot, stupid humans!”
Stalin ja Sherlock lähtevät teleportilla planeetalle kymmenen punapaitaisen hyypiön kanssa Statistikin jäädessä alukselle "tekemään tutkimuksia" eli nukkumaan sohvalle. Heti saavuttuamme planeetalle huomaamme siellä hirveän lemun, mutta aasimme eivät huomaa sen tulevan paikallisista runsaana esiintyvistä sienistä. Vähän matkaa käppäiltyämme tapaamme laskeutuneita plingoneita vanhan kaverimme K´dosin kanssa. Plingonkuvernööri K´sher, edellisen äiti, alkaa riehumaan.

 “You have prevented my whiny son from dying in battle! I had waited for this day all my life, but now it is ruined. My life has no purpose!” She will then try to kill herself, which the other Plingons will prevent.
Tenttaamme em. tätiä heidän olemisensa syystä planeetalla.  “The Plingon Empire received a call for help, and ordered me here to fight for the Lapponian people. But alas, I see I’ve come too late! I have failed myself, the Plingon Empire, and the Lapponians!” She will then try to kill herself again, which the other Plingons will stop.

Sitten kuvernöörin adjutantti selittää meille, että kuvernöörillä on vain huono päivä ja päänsärkyä sienien hajusta (niin, mitkä sienet?). Plingonit alkavat sitten tulittaa sieniä sädepyssyillä.

Sitten alkaa äksön: Valtava maamustekala hyökkää seurueen kimppuun jostain puskista ja sankarimme käyvät rohkeaan taisteluun. Sherlock huitoo valomiekallaan lähinnä ilmaa tursaan listiessä puolenkymmentä punapaitaa. Stalin taas kunnostautuu kirveen heilutuksessa lyöden puolustustekniikallaan poikki useita lonkeroita, tästähän saa hienoa lesoilemisen aihetta tulevaisuuteen, heh heh.

Lopulta tursas kuolee ja kapteenin kännykkä piippaa.(tästä lähtien tulee teksti enkuksi)

The truth is, the foul-smelling yellow mushrooms are the Lapponians . The smell is their way of communicating, and they have been very upset that the PCs haven’t replied with their own smells. They are even more cross with the pointless slaughter of thousands of Lapponians. The Lapponians denounce all diplomatic contact with the P-Fleet and the Plingons, and inform that they will now sell their minerals to the Lardassians.

Tse-Tung will act as if this was exactly what he expected giving the mission to such a inept Crew. ”Too bad I’m too busy to do the paperwork of actually getting you demoted, Captain.”

Että semmoista täällä tänään. Oli ihan mukava peli tämä Wreck, vois pelata uudestaankin. Kirjoittelemisiin!

lauantai 20. lokakuuta 2012

Silmitöntä perseilyä avaruusaluksessa

Heh heh, tulipa taas otsikko. Asiaan, maanantaina kerättiin porukka kasaan ja pelattiin tällaista suomalaista scifi-parodiaroolipeliä nimeltään Star wreck. Se perustuu pelleilyleffaan niiltä tyypeiltä, jotka nyt teki Iron skyn. Jokaisella meistä oli omat ennakkoaavistukset pelistä eivätkä ne välttämättä olleet mitään positiivisia sellaisia.

Aloitimme tietenkin pelihahmojen luomisella, mikä otettiin tietenkin huumorin kannalta. Jonkinlaiset taustatarinat raavittiin kasaan ja niistä tulikin lopulta hirvittävä eepos mutta käyn tässä kertailemaan pääkohtia.

Aluksen kapteenina toimii Aleksi Stalin, psykoottinen suurisuu jostain Kainuusta päin. Hän on pienestä pitäen kunnostautunut egoistisen shitin jauhamisessa, joten hänen vanhempansa työnsivät hänet P-laivaston upseerikouluun Turkuun heti kun pystyivät (tosiaan peli sijoittuu 2300-luvulle ja p-liitto on tähtienvälinen Nato).

 Täällä Stalin tutustui opiston kämppäkaveriinsa, Vulgaruslaiseen kirjatoukkaan nimeltä Statistik. Vulgaarit ovat erittäin uskonnollista ja häveliästä väkeä. Noh, ainakin virallisesti. Tiedetään myös, että heillä on kiima-aika vain joka seitsemäs vuosi ja silloinkin asiat hoidetaan mahdollisimman kliinisesti. Eräänä iltana Stalin rynysi soluunsa seikkailtuaan läpi paikalliset laivaravintolat ja huomasi Statistikin toteuttavan käännytystyötä erään nimeämättömän ihmisopiskelijatytön kanssa em. syklin ulkopuolella. Stalin lähtee välittömästi kertomaan asiasta jollekin auktoriteetille, mutta kompastuu kännissä kynnykseen. Statistik rukoilee Aleksia olemaan kertomatta asiasta hänen seurakunnalleen.ja lupaa hänelle mitä vain siitä hyvästä. Stalin pyytääkin Statistikia tulemaan hänen aluksensa tiedeupseeriksi. Vulgaari epäröi, koska hän on luokkansa tähtioppilas ja pääsisi minne alukselle vain haluaisi, eikä se välttämättä olisi vittumaisena kerskurina tunnetun Stalinin alaisuudessa. Hän kuitenkin tietää, ettei Stalinilla ole mitään alusta, eikä hänellä mitenkään voi olla rahaa sellaiseen, joten hän suostuu.
Stalin on kuitenkin aiemmin samana päivänä ostanut eräiltä romuklaaneilta lähes uuden aluksen viidellä markalla ja nimennyt sen ylpeänä U.S.S.R Paskaksi. Tämän seurauksena Statistik saa halvauksen ja hänestä tulee turhautunut ärjy.

Jossain vaiheessa opintoja kokelaat lähtevät luokkaretkelle pohjoisnavalle katsomaan uhkaavasti huvenneita mannerjäätiköitä. Statistikilla on tylsää ja hän potkaisee pikkukiven kohti kuuran peittämää jäälohkaretta. Murikan päältä varisee ylimääräinen törky ja sen sisältä paljastuu luonnollisesti syväjäätynyt 2000-luvun ihminen, lentäjä Jesus Sherlock. Jesus oli omana aikanaan joku lentäjä ja lähtenyt työaikanaan kerran humalassa lentelemään pohjoisnavan yläpuolelle, älkää kysykö miksi, sillä kolmensadan vuoden pakastus tuhoaa ehkä aivosoluja eikä Sherlock enää muista mitään. Statistik vie pakastelentäjän opiston biologianluokkaan ja sulattaa hänet mikrossa. Statistikin lievästi empiirisestä ronkkimisesta huomataan, että Jesuksen veren suuri alkoholipitoisuus jäätymisen hetkellä on estänyt suurimmat kudosvauriot. Sherlock kertoo olleensa lentäjä jolloin Stalin palkkaa hänet U.S.S.R. Paskan pilotiksi. Sherlock tosin on epäpätevä idiootti eikä hänet hengissä pitänyt alkoholin nauttiminenkaan ole hävinnyt mihinkään.

Dodiih! Alkulöpinöistä tuli niin massiivinen, että pitää säästää itse pelaaminen seuraavaan postaukseen, jota arvon Wilson jo varmaan innolla odottelee. Kirjoittelemisiin!

torstai 11. lokakuuta 2012

Pelihyllystä: pientä sälää

Joskus asia vaan on niin, ettei sitä eeppistä kahden tunnin pituista seikkailupeliä jaksa/ehdi pelaamaan vaikka olisi porukkaakin kasassa. Tai sitten ollaan menossa jonnekkin jännään paikkaan julkisilla laitteilla ja aika käy pitkäksi. Tai sitten..., no ,pointti taisi käydä selväksi. Pieniä pelejä, sellaisia, joissa on yksinkertaiset komponentit ja kymmenen minuutin läpipeluuaika, tarvitaan kaikenlaisiin tilanteisiin. Annan tässä vähän esimerkkiä omasta kokoelmasta. Vaikka pidänkin sellaisista 100+ pikku-ukon ja viiden neliön pelilaudan seikkailusta, niin näitä tulee ilmeisistä syistä pelattua enemmän. Tässähän on myös kätevä tapa saada täysi postaus vajaista tynkäaiheista, joista ei muuten saisi kuin pari riviä.

Zombie dice
Tämmöinen jännä peli, jossa jahdataan noppaihmisiä ja syödään niiltä aivot. Ihmiset eivät kuitenkaan kuole ihan helpolla vaan ne voivat juosta karkuun tai jopa ampua pelaajia haulikolla jolloin kerätyt aivot nollaantuvat. Nopissa on erilaiset vaikeustasotkin, vihreät kuolevat helposti kun taas punaiset ammuskelevat innokkaasti.
Ostin tämän vähän reilu vuosi sitten jostain Tukholman peliluolasta (oiskohan ollu Dragons lair) ja tätä on tullut pelattua runsaasti aivan joka tilanteesa. Tämä on hyvä matkapeli tai vaikka leffaillan viihdykkeeksi.
Peli kuuluu Steve Jackson gamesin noppapelisarjaan muun muassa Cthulhu ja Martian dice -pelien kanssa. Tähän on jostain syystä julkaistu myös lisäosa josta tulee kolme erikoishahmoa: hunk, hottie ja energiajuomia jakeleva santa claus. Se kuulostaa niin hullulta, että hommaan kyseisen lisärin heti kun sattuu kohdalle.
Cthulhu dice
Samaa sarjaa ylemmän kanssa, tässä noppia on vain yksi 12-sivuinen suuri muinainen. Pelaajat palvovat vuorotellen Cthulhua heittelemällä noppaa. Pelin voittaa se, joka on viimeisenä järjissään, eli se, jolla on viimeisenä noita vihreitä sanity-tokeneja. Nopasta tulee riimuja, lonkeroita tai muuta sälää ja niillä saa joko varastaa toisilta järkeä tai saada muut menettämään järkeään Muinaisen varastoihin. Joskus tulppu itse tulee peliin ja silloin kaikki tulevat hulluiksi ja häviävät. Ihan hauska peli, ja tässä saa kiusata vastapelaajia zombinoppaa enemmän.
Skip-bo
Täysin teematon korttipeli. On vissiin ottanut mallia kiinalaisista kiipeämispeleistä. Silloin hyvä, kun luolastot ja örkit/ outo länsi /keski-maa/ mikälie tursuu jo korvista ulos.
Tämä päivityshän näyttää olevan jopa tavallistakin repaleisemmin kirjoitettu johtuen siitä, että sitä on kirjoiteltu pitkin viikkoa satunnaisesti. Seuraavasta postauksesta en tiedä. Pitää kai keksiä jotain jännää.
Kirjoittelemisiin!

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Kirjahyllystä: Veitikka by Veikko Huovinen


Sain taannoisella Uleåborgin reissullani suosituksen lukea tämän hieman härösti nimetyn alternative-historiallisen kirjan kultaiselta 70-luvulta. Kirjoittajahan on legendaarinen Veikko Huovinen ja aiheenahan on kannen mukaan A. Hitlerin elämä ja teot.

Tässä vaiheessa korostan, etten ole skini, vaikka luen tällaisia ja suosittelijallakin on tukka päässä.

Tässä opuksessa Huovinen tarjoilee sellaista "vakavasti otettavaa" teoriaa, että Hitler olisikin toteuttanut koko maailmansotahommat plus muut diktaattorihommat vain läpällä ja tehnyt vain maailmanluokan pilan koko planeetalle ja eritoten Saksan sotaisalle kansalle. Miksi muuten H olisi kussut niin ruhtinaallisesti kaikki niin hyvin menneet suunnitelmansa sodan loppupuolella. Tässä auttaa hitlerin paras kaveri Goebbels. Kaiken lopuksi H ja G lähtevät garguun Berliinin valtakunnankansliasta murtautuen aseellisesti liittoutuneiden piirityksen läpi, mistä esitetään todisteena yläoikealla oleva autenttinen valokuva, jonka Huovinen on pöllinyt jostain päiväkirjasta.

Kirjasta tekee vaikuttavan se, etää Huovinen on oikeasti nähnyt vaivaa ottaessaan selvää Shitlerin menneisyydestä aina pikkuvauvasta lähtien. Tai niinhän sitä luulisi. Historiallisten faktojen joukkoon on pudoteltu muutamia "oman tutkimustyön" tuloksia kuten Huovisen tekemiä haastatteluja ja jostain roskiksesta haettu päiväkirja, jota Veikko ainoana tutkijana siteeraa. Näin löydetään Aatusta monenlaisia yllättäviä piirteitä, mitä eivät historiankirjoittajat ole ymmärrettävistä syistä hänestä kertoneet. 1900-luvun historiaa tunteville kirja on oikea humoristinen elämys, kun vanhat käsitykset kääntyvät hauskasti päälaelleen.

Veitikka innostaa minut varmaankin tulevaisuudessa lukemaan lisää Huovisen kirjoja. Kirjahyllyn tulevista aarteista voin vihjaista ainakin oletettavan scifiparodia-roolipelin kamppanjan sekä maailman, joka on kiekon mallinen
Kirjoittelemisiin!

perjantai 28. syyskuuta 2012

Warhammer-taisteluraportti: Kääpiöt vs. Wood elves

Terveeks taas pitkästä aikaa. Bloggaaminen on jäänyt vähän vähemmälle koska koeviikko mutta nyt ehtii taas höpisemään
Viikonloppuna kävin pienen liikematkan Oulussa eli ostelin Jamerasta kirjoja sekä lippupalvelusta piletin enpä sano vielä mihin. Samalla päädyin partiokavereiden koteihin loisimaan ja haastoin sitten yhden niistä kääpiöilläni 2000 pisteen kaunamatsiin. Olemme tapelleet pari kertaa aikaisemminkin vaihtelevilla armeijoilla ja aika tasaista väänyöä on ollut. Oma armeijani näytti tältä, siinä on suluissa vähän selityksiä niille stalkkereille, jotka eivät ole myyneet sielujaan gw:lle.

Runesmith: general, great weapon, rune of spellbreaking, master rune of balance (kääpiöiden dispellaaja-maagi)
Thane, battle standard, master rune of gromgril, rune of preservation (sotalipun heiluttaja)
Dragon slayer
31 warriors, shields, full command
20 quarellers, great weapons, full command group (varsijousimiehiä)
cannon, engineer
20 miners, full command
organ gun
gyrocopter
Pari huomiota listasta: tein sen häthätää vartissa ja näköjään unohdin ottaa maagisia aseita mukaan. Lisäksi puutontuilla ei ollut yhtään maagia joten seppo oli vähän turha.
Janin tonttulistaa en muista\tiedä. Siinä oli ainakin loordi kätevällä laitteella, waywatcher loordi hail of doom arrowiolla (jouskarin konekiväärimoodi), eternal guardeja, wardancereita, waywatchereita (partisaaneja), kaksi sakkia dryadeja (metsänhenkiä) sekä wild ridereitä.
Deployment


 Vasemmalla ylhäällä dryadeja, metsän takana guardit ja kenraali, mäen takana wardancerit.vasemmalla alhaalla harhautusta suorittavat dragon slayer ja kopteri sekä minun puolelleni ängenneet gaywatcherit. Yläoikealla pusikossa toiset dryadit ja riderit. Alaoikealla warriorsakki, urkutykki, mäellä kanuuna ja varsijouset. Mäen takana hilluu smith ja warrioreissa lippumies. Ihan oikealla olevat minerit eivät leikisti ole vielä pöydällä. Tuohon on näköjään jäänyt kulho suolapähkinöitä, mutta emme laske sitä joksikin maagiseksi kaivoksi=D.
vuoro 1 Haltiat saivat aloituksen. Waywatcher lordi tuhlaa Heil of doom adlerin tappamalla hulilupterini. Loput sissit tulittavat slayerin hengiltä. Loput etenevät, paitsi oikeat dryadit jäävät metsään hengaamaan. Minun vuorollani warriorit kääntyvät katsomaan sissejä vihaisesti ja ampuminen tappaa pari tonttua.

URAA!!!
Dancer ja dryadi kuolevat.


Tanssijoiden ryhmä makaa hengettömänä
Metsänneitoja kaatuu
Vuoro 2 Elffit etenevät vieläkin, koska deposin ovelasti vastakkaiseen kulmaan. Minun vuorolla urkutykki saa äkillisen tarmonpuuskan ja heitän artillery-nopasta kympin. Kaikki jäljellä olleet poledancerit kuolevat äkilliseen lyijykuuroon. Jouset tappaa muutaman dryadin sakista, joka tuli ulos pusikosta.

 Vuoro 3 Dryadit hyökkäävät tykkiin tappaen kaksi crewmania. Diplomi-insinööri tappaa yhden dryadin ja paini jatkuu. Minerit saapuvat peliin omalle alueelle. Jouskarit kääntyvät katsomaan eteneviä tonttuja.
Taistelu tykistä on siirretty kauas kuvan yläosaan.
 Vuoro 4 Eternal guardit hyökkäävät warrioreihin. Wild riderit huomaavat varsijousimiesten houkuttelevat takapuolet mäellä ja hyökkäävät raukkismaisesti selkään. Dryadit raapivat tykin rikki ja hyökkäävät nekin jouskareihin. Tonttukenraali ilmoittaa, että hänellä on killing blowin aiheuttava taikakeppi ja aikoo tappaa standard bearerini. Riimuhaarniskani on sille immuuni, joten päälle vain. Louskat lähtevät karkuun hävittyään kombatin mutta rallyttavat minun vuorolla. Minun vuorollani minerit adavat riderit ja mäellä olevat dryadit karkuun ja juoksevat asemiin mäen päälle. Runesmith päättää olla hyödyksi ja hyökkää guardeihin joutuen Lordin tappamaksi. Guardit häviävät kombatin mutta pysyvät stubbornilla.
Kuva tonttujen nelosvuorolta

Vuoro 5 Riderit juoksevat melkein ulos pöydältä. Dryadit rallyttavat. Toiset druadit hyökkäävät warrioreihin ja taistelu jatkuu. Minulla olis ollut tilaisuus tappaa uruilla pienentynyt rallyttanut dryadiryhmä haloiksi mutta miehistö lähti kahvitunnille misfirellä, eivät sentään räjähtäneet, huh. Minerit tähystelevät edelleen mäellä. Waywatchereilta on maalit loppuneet ajat sitten. Isossa combatissa kääpiöt voittavat kolmellatoista reso-pointilla. Stubbornit guardit pysyvät mutta druadit juoksevat ulos pöydältä. Kättelemme tässä vaiheessa.

Matsista taisi tulla tasapeli. Minulta on kuollut 105 pisteen tykki, 50 pisteen slayer ja 140 pisteen kopteri. Elffeiltä taas 201 pisteen dancerit sekä randomin arvoinen dryadporukka. Matsi oli mukava, ja hauskanpitohan tässä on pääasia eikä murskavoitot.
Kirjoittelemisiin!

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Yarzelin hämärä musiikkimaku

Tässähän on mennyt reilusti yli viikko edellisestä postauksesta joten nyt piti sitten keksiä jotain. Viikonlopun pelaileminen jäi aika laihaksi (jatsista ei taida saada eeppistä tarinaa) joten siitäkään ei heru mitään. Sitten tuli mieleen, että kaikkien pelisessioiden taustalla jauhaa jokin levy sen samaisen hyllyn uumenista, josta revin kaikkea muutakin kamaa esittelyyn (se on aika massiivinen), joten nyt voisi vähän valoittaa varsin pimeän mieleni foneettisia mieltymyksiä. Mitään wikipediamaisia discografioita ei ole luvassa vaan kerron vain omia fiiliksiä.

HeavyMetalPerse
Minulle se ainoa oikea sankari/lohikäärme/seikkailumetallibändi. Yli kymmenen vuotta rymistellyt suomalainen power metal -yhtye. Selvällä suomen kielellä ja ilman turhaa örisemistä hoilatut taikamiekan yms. etsinnät ovat nannaa ja saavat mielen virittymään fantasiapelien maailmaan. Valitettavasti julkaisee uutta matskua turhan harvoin: edellinen pitkä levy (Eripura) julkaistiin 2008 ja viimeisin singlekin on jo kaksi vuotta vanha, ja sekin ilmestyi pelkkänä vinyylinä.
Suosittelen kaikille voima- ja muun metallin ystäville ja fantasiafriikeille. Kaikista legendaarisin biisi

Korpiklaani
Jälleen suomalaista laatua. Sain tämän pumpun levyn (Ukon wacka, toiseksi uusin btw) synttärilahjaksi ja se onkin ollut kovassa käytössä. Soittavat folk-metallisia biisejä suomalaisista myyteistä ,   ja eteenkin Kalevalasta. Röllin näköisen solistin örisevä, mutta selkeä ääni sopii kappaleisiin täydellisesti. Bändi on soittanut yli kymmenen vuotta ja heillä oli välissä turhanpäiväinen "soitetaan enkunkielisiä, toistuvasanaisia renkutuksia erilaisista alkoholijuomista"- kausi mutta nyt he ovat onneksi palanneet juurilleen.
Suosittelen kansallisromantiikoille ja Suomen historiaan hurahtaneille.

Ensiferum
Melodista death-viking-metallia. Taas finskejä ja hienoinen viittaus Kalevalaan; joissain tarinoissa (ja joka levyn kannessa) heiluu väinämöinen. Tällä bändillä on myös viikinkimytologiaan ja muihin sellaisiin liittyviä sanoituksia. Laulavat englanniksi ja örisemällä, joten mistään ei saa ensimmäisellä kerralla selvää mutta riffit ja rummuntakomiset ovat puhdasta rautaa unohtamatta noin joka toisesta kappaleesta löytyvää pitkää ERYAAAAA!!!!!-huutoa. Näistä biiseistä tulee aina jotenkin sankarilliset kicksit ja mieli liitää tuleviin koitoksiin roolipeleissä.
Kuunnelkaa kaikki, genrestä riippumatta tämä ja eteenkin tämä.

Sabaton
Jyhkeää power-metallia Svenssonian kuningaskunnasta, onneksi tosin englannin kielellä. Aiheet on otettu sodista, eteenkin toisesta maailmansodasta ja sen taisteluista ja ovatpa parilla laululla noteeranneet talvisotaakin Suomen sisua ylistäen.Jos et tykkää niin sitten...                    ...et tykkää.
Talvisotaa ja Vietnamin napalmia

Jaakko Laine ja Väärä raha
Ja nyt hyppäys täysin uuteen genreen nimittäin romanityyliin. Tämä rovaniemeläinen orkesteri on erään tituleerauksen mukaan "Lapin tämän hetken kuumin tanssimusiikkibändi" enkä epäile yhtään. Olen nähnyt jopa livenä. Luulisi, ettei olisi minun makuuni mutta diggaan silti vaikkei metallia olekaan. tästä näin

Järjettömät meme-remixit
Youtube on väärällään kaikenlaisia videoita joissa joku Ismo Laitela on miksattu laulelemaan tai Korppi äheltää jumputuksen tahdissa jotain teknobiisiä. Suurin osa on ihan paskoja mutta mukaan mahtuu myös joitain helmiä. Näiden kuunteleminen alkoi jo ala-asteella ja em. bändeistä ainoastaan Sabatonia olen kuunnellut pidempään. Eihän tällaisia enää lukiolaisten pitäisi katsoa lapsellisuuden takia mutta muodostakaa oma mielipide tästä eilen löytämästäni popituksesta.

Misheard-musiikit
Nämä ovat yksinomaan repeilyä varten. Joskus japanin tai unkarin kieliset laulut kuulostavat hämmästyttävän paljon suomenkielisiltä ja silloinhan joku vääräleuka vääntää niistä tällaisen tekstitetyn version. Tunnetuin on ehkä pensseli-setä. Ainakin tuo natsilaulu vetoaa myös kaltaiseeni metallimieheen muutenkin.

Tässäpä tämä post nyt oli. Kuuntelen toki muutakin musiikkia lähes laidasta laitaan ja rokista teknoon mutta näitä yllämainittuja eniten.
Kirjoittelemisiin

tiistai 4. syyskuuta 2012

Eräkurssin eräselvä tarina

Aiemmin mainittu eräkurssi perjantaista sunnuntaihin meni oikein mainiosti, 40 kilometriä ei tuntunut vielä missään. Nyt maanantaina särkee ja kolottaa, kantapäät ilmoittavat kivuliaasti rakoistaan, hartiat kiusaavat ja ties mitä muuta. Laitetaan nyt kumminkin jotain juttua kun kerran luvattiin, kuvia ei ole paljoa kahdesta syystä:
a) Patikoidessa ei oikein ehdi kaivaa puhelinta joka välissä esiin ja kamera jäi turvallisuussyistä kotiin
b) Virtaa säästääkseni pidin virtoja poikki. Arvatkaas vaan tuliko 3+ kuukkelia vetämään rinkiä nuotiopaikalle heti kun sain taas virran pois ja häipy heti kun ne sai taas päälle. Lisäksi monet kuvat sisältävät vettä, joka usein kuohuu mutta taukopaikat oli sellaisia.


Perjantai
Lähdettiin lukiolta vartin yli kymmenen ja kerrattiin linkassa mitä ruokakunnalta jäi kotia, vilttiä tai hammasharjaa saatetaan vielä ikävöidä ja minulta löytyy porukan ainoa purkinavaaja. Olimme Oulangan luontokskuksessa puolenpäivän aikaan ja katsoimme esittelyvideon puistosta (tehty joskus kasikytluvulla, informaatioarvo huipussaan) ja kiertelimme luontonäyttelyssä tai kuka missäkin.

Karhu
puiseva tukkijätkä
Puistosta löytynyt kivikirves
Mutuja akvaariossa

Olimme käppineet keskuksesta lähtien reilun kilometrin kun pidimme
Kiviä, kiinnostaa
ensimmäisen tauon ihastelemassa niin mainostettua Kiutaköngästä. Ei siinä, ihan komea paikkahan se oli mutta olin tietämättömyyttäni odottanut jotain Niagaramaista luonnon vesipuistoa. Alla muutama kuva parista kulmasta ja kuohusta.






Ensimmäisen päivän patikointireitti meni suurimman osan sen rotkon reunalla, jonka pohjalla Oulankajoki virtasi. Maisemat ja näkymät alas olivat hienoja mutta taukopaikathan olivat tietenkin siellä, missä rotkon edessä on pirusti puita. Tästä esimerkki oikealla.

Lounaspaikkamme Ansakämppä tuli vastaan 7.5 kilsan jälkeen. Täytin joesta siinä vaiheessa mukavasti huvenneet vesivarastoni. Ehdin juoda reilut puoli litraa jokivettä raakana kun ohjaava opettaja neuvoi keittämään veden puhtaussyistä. Just=D. Alla pari taukokuvaa.

Keskimmäisessä kuusessa on kuukkeli. Oikeasti.
Oulankajokea

Maggarat paisteltuamme lähdimme kulkemaan, tällä kertaa toiset seiskapuoli sisämaahan. Olimme yöpaikallamme Jussin kämpällä minuutin yli seitsämän kun suunnitelmassa luki 19.00. Valmistimme ruokakunnassa päivällis-illalliseksi pirkan kuivapastaa ala nötkött. Keittäjänä toiminut henkka onnistui sotkeman trangian KAIKKI osat yli kuohuneeseen pastaan. Illasta ei ole kuvia, en tiedä miksi.

Lauantai
Herätys kello 7, telttojen purku (mökissä oli joku muu porukka) ja aamupalaksi puuroa ja "twilight- teetä" :D (Twinings, emme osaa puhua). Taas muutama kilsa käppäilyä, kävelimme silmät ummessa pullojen täyttöön varatun lähteen ohi koska sen kyltit oli purettu, hyvä hyvä metsähallitus.
Olmeekkien kivipää?
Oltiin random laavulla pitkä lounastauko, sai trangiallla tehdä ruokaa. täältä on muutama kuva.
Meikän takki roikkuu kyltissä, taustalla jonkun teltta.

Vieressä vastaus, ilmeisesti kalamiehiltä.

Laavun seinä: "saatanan kalamiehet, siivotkaa edes jälkenne"

Sitten seurasikksi kilometriä saatanallisenn yliolennon suunnittelemaa, lisääntymiselimen levyistä, kivikkoista jne. rantapolkua. Veteen oli polun reunasta noin tuuma ja joki kuulemma tulvii keväällä. "Karhunkierros avoinna vuoden ympäri." Epäilen. Kalliot vastarannalla oli taas jänniä kallioita, kuva alhaalla. Kompastuin matkalla polun poikki kaatuneeseen keloon ja teloin oikean sääreni. Tömän jälkeen oli luvassa vielä kiipeilyä jossain rinteellä. Motoriset taidot, ketteryys ja eteenkin puhekyky olivat seuraavan tunnin zombin luokkaa väsymyksen takia.
15 kilometrin päivävaelluksen jälkeen saavuimme raunioina Siilastuvalle. Matkalla sattui melkoinen wtf-hetki; Kyltissä luki Juuma (paikka josta linkka lähtee seuraavana päivänä) 3 km ja Siilastupa (seuraava yöpaikka) 3.5 km. Ilmeisesti kävelemme huomenna ympyrää. Siilastuvan vieressä kulki jyrävänkoski, mahtava paikka. Just semmonen, mitä voi laadukkaalta koskelta odottaa. Harmi vaan, että kosken lähellä hengailu aiheuttaa jatkuvaa kusihätää.
Jyrävän

koski
Sunnuntai
Tänään vuorossa 3.5 kilometriä käppäilyä. Vielä taukokin välissä. Ei paha.And now we shall march towards our kingdom. Tauko puolessavälissä myllykoskella, nimen mukaisesti siellä oli vanha mylly. NO SHERLOCK



Matkan lopussa Juumassa reissussa rähjääntynyt jengimme raidasi kahvilan munkkihyllyn tyhjäksi. Itsehän olin vielä varsin virkeässä kunnossa enkä varsinkaan haissut eau de hiki-savulle.
Kirjoittelemisiin!