Paljon onnea, Yarzel!!!

Tänään onkin älyttömän paljon asiaa teille bittivirtojen kalastajille. Pitää kait käyttää fancyja alaotsikoita. Ensimmäisenä ja ehkä tärkeimpänäkin asiana..

SYNTTÄRIT!
Aivan, olen tänään saavuttanut level-upin, kuten kollegani Vulpes Arctos tänään minulle osuvasti kirjoitti. Synnyin siis about 17 vuotta sitten Kokkisodan aikaan (selittää kai jotain). 17 on jotenkin masentava ikä kun ei ole oikein enää skidi muttei vielä ihan aikuinenkaan; lastenlippua en voi enää ostaa mihinkään eikä lapsilisäkään enää rullaa samaan aikaan kun pitää kitkuttaa polkupyörällä, koska autoakaan en saa vielä ajaa. Mutta angstaus sikseen, salamurhaajat feilasivat taas. Hieman juhlimista meksikolaisessa ravintolassa ja mieli on korkealla. eikä synttärinä saa olla murheissaan. Ai niin, sain myös lahjoja. Laitetaanpa alustava lista tähän mennessä tulleista:
 Muutama kortti
Mayojen testamentti-pokkari
600 grammaa muumi hedelmälakritsia
pez-annostelija
komea piirrustus mäkiautosta
2 sukulakua
es energy drink :DDD
Vielä on ainakin pari saamatta mutta niistäkin sitte joskus myöhemmin.

Kirppari täyttää pelihyllyä

Tämänpäiväinen reissuni alueen sykkivään metropoliin Rovaniemelle toi mukavan yllätyksen. Menin jostakin päähänpistosta kirpparikompleksi Vintikkiin (mitä lie tuo nimi tarkoittaakin, hmm...) ja näin hyllyssä varsinaisen aarteen: Reiner Knizian suomenkielisen Taru sormusten herrasta-lautapelin. Olen halunnut sen kokoelmiini jo usean vuoden ajan, mutta koska se on julkaistu suomeksi 2001 sitä on mahdoton löytää enää kaupoista ja huutonetissäkin hinnat on aina 25 euron paremmalla puolen. Otin pelin hyllystään.ja katsoin kauhunsekaisella odotuksella hintalappua; 5€!!! Otin laatikon kainaloon ja lähes juoksin kassan kautta ulos ettei muut nörtit löydä sitä, ihan vaan kaiken varalta:D. Tarkemmin pelistä sitten joskus.

Troll´d by kustantamo

Kuten kukaan teistä ei tiedä, kävin kesällä Tukholman suurimmassa fantasiakirja- ja -pelikaupassa Science fiction bokhandelnissa. Ostin muun kaman mukana kirjan Thud!, Terry Pratchettin Kiekkomaailma-sarjaa englanniksi, koska en ole kyseistä kirjaa lukenut eikä sitä oltu finskiksi vielä edes käännetty. Ettekä ikinä arvaa, minkä kirjan enmuistamikä-kustannus oli julkaissut suomeksi. Huomasin tänään kirjakaupassa Problem, Yartziccer?

Pakkailua reissuun

Viimeisimpänä ja vähäisimpänä valmistelut eräkurssille ovat jo kasausta vaille valmiina. Lähtö on perjantaina aamupäivällä ja saatan selvittyäni kirjoittaa siitä hyllyyn.

Nyt vaan äkkiä keräämään lisää expaa tasoon 18. Kirjoittelemisiin!

Pelihylly: Kill doctor Lucky

Tänään pelissä oli Kill doctor Lucky eli "family board game of murder in the dark". Pelin kuvaus kannessa lupaa hyvää. Tarina on yksinkertainen. Tohtori Lucky on ärsyttävä vanha pappa jonka juuri sinä haluat tappaa vaihtelevasta syystä: hän saattaa olla mielestäsi vampyyrien kuningas, hän on joskus muinoin tuhonnut yrityksesi tai sitten hänen koiransa käy aina kusella kukkapenkkiisi (aito lainaus sääntövihosta=D).Harmi vain, että moni muukin haluaa listiä Luckyn ja on ängennyt hänen kartanoonsa samaan aikaan kanssasi. Äijä pitää tappaa muiden huomaamatta ja hänet ensin tappanut voittaa. Ukko on myös nimensä veroinen eli hänellä käy lähes aina säkä ja murhasi menee pilalle.
Käytännössä tämä toimii siten, että se pelaaja,
joka päätyy tohtorin kanssa yksin samaan huoneeseen (pelaajat liikkuvat vuoroillaan ja Lucky haahuilee ympäriinsä) pelaa asekortin, jossa on murder value, esim pistoolilla 3. Muut pelaajat lätkivät sitten pöytään tohtorin onnea kuvaavia failure-kortteja, esim "Doctor turns around and accidentally hits you in the head with a shovel, fail value 3. Kun failure-value on yhteensä suurempi kuin murder-value, murha epäonnistuu ja yrittäjä saa pahviplootun, joka kuvaa kokemusta ja antaa myöhemmin boonusta. Esittelypeliin osallistuivat Sami (hahmona Mursunviiksinen heebo), Henkka (natsiupseeri) ja minä (pitsa-peku). Kännykällä otetut kuvat derppasivat hieman. Pelaajat olivat myös turhankin innokkaita kuvauttamaan omia murhan yrityksiään joten otoksia on taas ihan liikaa. Peli sisälsi paljon kämppäystoimintaa ja uusien aseiden etsimistä.

Mursu saa boonusta riehuessaan keittiössä kreppipannulla.Silti fail

Peku yrittää tappaa tohtorin pokerihuoneessa sorsakuvalla. Fail.

Kaikki cämppivät jossain. Tohtori on eksynyt pensassokkeloon

Henkka yrittää paljain nyrkein ja kahdella plootulla kasvihuoneessa. Fail

Tyypillinen pattitilanne: Mä nään sut. Ja mä nään sut=multifail

Peku koettaa seiskan murdervaluella. Taas fail.

Henkka saa lopulta ukkelin hengiltä ampumalla tätä tykillä.

Lopulta saimme pelin päätökseen. Tahdoin kokeilla tässä multisuperdeluxe-laatikossa mukana tullutta "and his little dog too"-lisäosaa. Yksimielisesti laitamme hurtan peliin. Tämän tarina menee siten, että tohtori on hommannut skotlanninterrieri Shamrockin, joka on yhtä onnekas, kuin isäntänsä ja seuraa tätä kaikkialle, tosin hitaammin ja laahaten kaukana perässä. Jos koira näkee, tohtoria ei saa tappaa.

Paripotretti tohtorista ja hurtasta.

 Koira aiheutti runsaasti päänvaivaa kaikille ja peli kesti lähes tunnin. Alussa Sami yritti tappaa koiran juottamalla tälle salongissa Valion kahvikermaa. Tyhmänä jätkänä estän sen failureilla, koska haluan pitää koiran mukana tarinan vuoksi(vasen kuva). Oikeassa kuvassa oli repeilyttävä tilanne: Henkka haluaa tappaa äijän kirjastossa mutta koira näkee heidät noin kilometrin päästä lastenhuoneessa. Seuraa fail.

 Kaiken kaikkiaan voin suositella suht simmpeliä peliä kaikille harrastajille ja lievän väkivallan ystäville. Kirjoittelemisiin!

Pelihylly: Red dragon inn 1&2

Eilen Sami tuli käymään  lauantain kunniaksi ja nautittuamme kupilliset senchaa päätimme lihottaa blogiani mahtavalla/sumealla peliarvostelulla/raportilla aivan upeasta Red dragon inn -pelistä, jonka allekirjoittanut sai lahjaksi viime jouluna. Edellämainittu Sami innostui siitä ja hommasi viikkoa myöhemmin jatko-osa (tyttyryryddyddyy, mielikuvituksellisesti muuttuva nimi), Red dragon inn 2:n

Ensin vähän yleistä: Red dragon inn sijoittuu kaikkien dungeon crawler-pelien jälkitapahtumiin. Peli selittää, mitä aarteita metsästänyt seurue lopulta tekee saalilleen kun sitä pitää joka päivä lähteä haalimaan lisää. Se tietenkin törsätään lähimmässä tavernassa juhlien ja pelaten uhkapelejä. Idea on ainakin minusta uniikki ja mielenkiintoinen kun fantasiahahmot käyttävät mahtavia kykyjään (taiat, parantamiset jne.) niinkin maalliseen tarkoitukseen kuin baari-iltaan. Sitten mekaniikkaa.

Zotin pelilauta noin puolivälissä iltaa.

Jokaisella pelaajalla on hahmopakka ja pelilauta. Jokaisella hahmolla on erilaiset kyvyt ja taidot sekä erikoisominaisuudet. Jokaisessa pelin osassa (tähän mennessä ilmestynyt kolme, joista esitellään nyt 2) on neljä erilaista hahmoa.

Laudan mittarissa on kaksi markeria: Fortitude eli kunto (punainen) ja alcohol content (kirkas). Kuntoa menettää kun ottaa iskua toisilta pelaajilta, joutuu tappeluun tms. Alcohol content kasvaa kun juo erilaisia kapakan tarjoamia juomia, kuten olutta. Menetettyä kuntoa voi saada takaisin parannusloitsuila tai juomalla puhää vettä. Alcohol taas tippuu juomalla kahvia. Kun markerit kohtaavat, pelaaja "sammuu", hänet raahataan huoneeseensa ja hän häviää pelin toisten jatkaessa kännäämistä. Pelin häviää myös menettämällä kaikki alussa jaetut kultakolikot kun rahaton pummipelaaja heitetään ulos.
 Pelissä on neljä vuoroa: Nostetaan käsi täyteen kortteja, Pelataan action, tarjotaan kaverille juoma ja ryypätään itse. Kortteja on kolmenlaisia, action, sometimes ja anytime. Actioneja saa pelata yhden per vuoro, anytimeja milloin vain ja sometimes-kortteja kun kortissa lukeva tilaisuus tulee. Lisäksi on vielä randomina tiskiltä tulevia juomakortteja.

Sitten raporttiin. Pelaamme ensiksi minun ykköslaatikolla. Minä olen Zot, velho jolla on lemmikkinä juoppohullu jänis, joka tappaa toisia pelaajia:))). Zot osaa myös erilaisia pelissä auttavia loitsuja (tuopin teleporttaus, suojataika, tulipallojen heittely, korttitemput, transmutaatio). Sami on Gerki, halfling sneak. Gerki on limainen luihu, joka pöllii toisten rahat, huijaa uhkapeleissä, kaataa juomansa lattialle ja puukottaa sinua vielä selkään kaupan pälle.
Pelissä tapahtuu kaikenlaista: Uhkapeliä, juominkeja, magiaa ja hakkaamista.

(1) Gerkin mighty move

(2) Kahvia ja gämbläystä

Kuvassa 1 Gerki saa pelin kovimman drinkin, Dragon breath alen (4 alkoholia) mutta kippaa sen kykykortilla lattialle. Kuvassa 2 on uhkapeli meneillään(Gerki huijaa) ja joku on juonut kahvia. Kolmosessa minä saan kahden paukun putken (yhteensä 4 alkoholia) ja teleporttaan sen loitsulla Gerkille. Sitten lemmikkini lähtee känniääliöilemään ja hakkaa gerkiä (meni 1 fortitude, Mwahhahhaa!). Sitten "Amis-Sami imas simaa"(mead) ja sammui, eli minä voitin, jee.

(4) "Pooky`s on a drunken rampage"

(3) Teleport!

Eeeiiii, kuolin!!!

 Toisessa pelissä siirryimme kovempiin aineisiin eli RDI kakkoseen (kuulostaa häröltä...). Minä olen nyt Gog the half ogre (pelin kovimmat iskut, löytää joskus ylimääräistä rahaa sukistaan/lattialta ja on erittäin kestävä) ja sami on Eve the illusionist (ärsyttävä luikuri joka hypnotisoi vihollisensa känniin/murjotuksi, Eveen ei usein damaget osu, koska hän pelleilee savupommeilla)

(5.1) Gog loves everyone=DDD

(5.2) Vihvihvih, illusion power

 Ensin yritän antaa evelle kylkiluut runnovan halin (AWWW), mutta kappas vain, hän ei olekaan siinä, vaan tuolla (jännä sometimes-illuusio) (5). Sitten siemaisen lasin Haltiaviiniä mutta Eve väittää sen olevan dragon breath alea. En usko joten peli jatkuu normaalisti (6). Sitten Eve vuorostaan heittää minua illuusiotulipallolla, joka onkin vahingossa oikeaa tulta=D. Tähän Gog huutaa vain "turpa kiinni" eikä vahinkoa tapahdu. En muista tämän pelin tulosta ja kamerakin keräsi pölyä loppupelin.

(6) Gog not think so!

(7) "SHUT UP!

 Kolmannessa pelissä testattiin loput Samin hahmot eli Fleck the bard (Pelin paskin hahmo, ei osaa puolustautua. Hyvänä puolena improvisoidut laulut, joilla voi pummata rahaa niiden kohteilta eli vastapelaajilta sekä fanit, joilta saa joskus rahaa/turvaa/parannustaikoja jne) ja minun lempparini eli Dimli the dwarf jonka hahmoa kuvaavat nämä kaksi korttia: "Are you saying im grumpy? ja " I dont want this watered down stuff" eli toisia pelaajia hakataan armotta kaikista tekosyistä eikä viinaa juoda, koska kääpiöt tekee parempaa. erittäin kestävä ukko siis.

Vasemmalla Dimli esittää argumenttinsa. Oikealla Fleck mainostaa tehneensä minusta ballaadin ja vaatii kahden kolikon teostomaksua. Alaoikealla bardi ostaa kaksi ylimääräistä juomaa ja maksaa tarjoilijattarelle "with a song". (luultavammin luonnossa). Alavasemmalla näkyy kääpiön lähes eeppinen putki: kaksi kaljaa, viini ja sankollinen tiskivettä yhdellä vuorolla (tuli neljä alkoholia ja lähti 1 kunto)

 Jopulta kaikkien odotusten vastaiseseti minä hävisin(??????????????????, This is not mahdollistaa=(((() Lopputilanne näkyy isossa kuvassa ja dragon alehan se minut kaatoi. Nyt ei käynyt kortti. Taisimme pelata vielä jotain mutten ottanut järkytykseltäni yhtään kuvaa enkä muistakaan mitään.

Iso hatunnosto kaikille, jotka jaksoivat lukea tänne asti. Jos vain scrollasitte ja jätitte lukematta niin hävetkää ja lukekaa koko homma ensin.
Kirjoittelemisiin

 

Lisää pikku-ukkoja ja eräläppä

Goten morgen taas teillekkin näin viideltä iltapäivällä monen päivän kirjoitustauon jälkeen. Tahti ei päätä huimaa mutten usein jaksa kaheksan tunnin päivän jälkeen enää edes painaa nkoneen virtanappia. Tämä oli sellanen päivä mutta sisulla mennään.

Ensiksi jutskaa koulusta. Meidän lukio tarjoaa näin syksyisin erikoista liikunnan kurssia, nimittäin erä- ja vaellus-sellaista. Tarpeellinen kurssimerkintä rapsahtaa kolmen päivän/ 40 kilometrin vaelluksella Kuusamon Karhunkierroksella. Osallistujat jaettiin tänään ruokakuntiin (meillä kolme raavasta miestä including minä) jotka ostavat itse omat ruoat, hommaavat itselleen teltan, keittimen, lasolia, ea-pakin ja muuta tarhaa ja turpeellista. Fiilis on melko korkealla tästä arjen katkaisijasta ja teen siitä luultavasti piitkän kuvareportaasin aiheeseen sopimattomaan blogiini. Nyt vaan maihareita lankkaamaan.=D

Ja sitten uutta Hammeriukkoa, nimittäin kääpiöiden armeijaani johtava Lord, jota pelataan tappavalla riimukombolla ja läpäisemättömällä armorilla. Asiaa osaaville tiedoksi että figu on Pääkallosolan Taistelun thane.
 Kiiltävä gromgril armour, lohikäärmesarvinen ja silmikollinen kypärä sekä  turkisreunusteinen viitta tuovat melkoisen ylimysmäisen fiiliksen ja teot puhuvat puolestaan kun mies teurastaa vähintään neljä kaaoksen(=saatanan) palvojaa per vuoro ja kerran hakattiin haloiksi 18 dryadia=DDD.

Posee posee...

Lopuksi tällainen kuva-arvoitus. Te, jotka näitte tuon linnan viime kesänä, huutakaa nyt suureen ääneen kommenttia.

Kirjoittelemisiin!

Kirjahyllystä: Jäätuulen laakso-trilogia

Tänään tuli idea kirjoittaa kirja-arvostelu, joten kaivoin tämän kuuluisan kirjahyllyni päällimmäiset kirjat eli R. A Salvatoren kirjoittamat Kristallisauva, Hopeavirrat ja Puolituisen kivi. Näistä kirjoista muodostuu yhtenäinen kokonaisuus. Ostin koko trilogian ihan sokkona alkukesästä viidellä eurolla kirja vain, koska kannet olivat komean näköiset.


Kirjat sijoittuvat Forgotten Realmsiin, erääseen D&D-lisämaailmaan. Realmsissa asustelee kaikenmoista mörköä ja demonia, kääpiöitä, haltijoita, ihmisiä ja pahansuopia velhoja, eli perrrrrfecto sarja tällaiselle nörtille. Kirjoissa on neljä sankaria jotka seikkailevat fellowshippinä milloin kenenkin ongelmia ratkomassa. Nämä sankarit sattuvat olemaan kapinallinen musta haltija (sadistirodun valkoinen lammas), kääpiö (kotilouhoksestaan ajetun klaanin kuningas), ihmisbarbaari (kaksimetrinen korsto joka tappelee maagisella moukarilla, em. kääpiön ottopoika) sekä puolituinen (ärsyttävä pikkurikollinen joka pakoilee ex-työnantajansa lähettämää palkkamurhaajaa). Näin on kasassa eeppinen seurue.

Tapahtumiltaan kirjat ovat mielestäni kuin mashuppi Hobitti- ja Taru sormusten herrasta- kirjoista. Noh, päättäkää itse: Ensimmäisessä kirjassa käydään vihoittelevat kansat yhdistävä eeppinen sota luonnottomassa kivitornissa asuvaa, maailmanvalloitusta suunnittelevaa pahaa velhoa ja hänen örkkiarmeijaansa vastaan, toisessa kirjassa lähdetään vapauttamaan kääpiöiden linnoitusta (sankarikääpiön koti), jonka on vallannut puhuva lohikäärme, jonka kääpiöt herättivät kaivamalla liian syvälle rikkauksia tavoitellessaan ja kolmannessa opuksessa pelastetaan puolituista, joka on siepattu hänen roistomaiselta hahmolta pöllimänsä ihmisten mieliin vaikuttavan taikakilluttimen takia, jonka jokainen haluaa omistaa. Sounds familliar?

Kaikesta lainailusta huolimatta voin suositella kirjoja kaikille mahtavien ei-lotrimaisten elementtien takia. Legendaarinen taistelu haisevalla suolla 100+ peikkoa vastaan keskiyöllä, sekoilu aavikolla tai kilahtaneen ja jekkuja rakastavan velhosuvun kartanossa on kyllä minusta omaperäistä, meritaisteluita unohtamatta.

Enempää spoilaamatta suosittelen kaikkia fantasiahörhöjä ja miksen muitakin lukemaan kirjat heti, kun käsiinne saatte vaikka kuinka olisi kiirettä. hakua helpottamaan ekan kirjan koodi: ISBN 951-887-100-0

Huh, kun tuli pitkä postaus. Kirjoittelemisiin!

Pikku-ukkoja

Nyt pelittää kuvausvehkeet, tai ainakin melkein. Muutama kuva kääpiöiden eliiteistä Hammer-armeijastani. Kuvat on surkeita, mutta elämä on ja turistikamera. Itse olen maalannut, jos maalausjäljestä saa mitään selvää.

 Pari Dragon Slayeria. Luvat on otettu vain edestä ja sivulta koska kirveitä heiluttelevalla jätkällä ei ole housuja (kiitokseni suunnittelijalle). Sille on myös tungettu paperia jalustan alle, koska figu on etukenoinen ja kuva olisi ollut muuten vielä huonompi.
Warhammerin sääntöjä ja tietoja tuntemattomille voin kertoa, että Slayerit ovat kääpiöitä, jotka etsivät moraalista vapautusta menneisyyden virheistä.kuolemalla kunniakkaasti taistelukentillä. Aluksi he kuitenkin vetävät tukkansa tuollaiselle punaiselle keesille ja polttavat paitansa (en minä tätä keksi, seriously). Panssariahan ei viitsitä laittaa päälle jos tarkoituksena on kuolla sinne taisteluun joten näitä pehmeitä äijiä käytetään lähinnä vihollisten harhauttamiseen itse pelissä.





Siinäpä se tältä erää. Jos joku jo hurahtanut tahtoo kysyä maaleista tms niin si tten vaan reippaasti kommenttia
Kirjoittelemisiin!

Hyppimistä

Lukio-opiskelu alkoi taas, tällä kertaa reilulla määrällä hyppytunteja. Tämä taas johtaa ylimääräiseen koneella roikkumiseen (kuten juuri nyt) ja blogin aktiiviseen päivittämiseen. Asiasta kukkaruukkuun tätä blogia ei ole tarkoitettukaan säännöllisesti päivitettäväksi eli kirjoittelen milloin nyt sattuu olemaan vapaata. Koeviikoilla ja kahdeksan tunnin koulupäivinä tuskin ilmestyy uutta ainesta. Lomilla ja sellaisilla olen taas aktiivisempi.

Vielä ilmoitusta; jos säkä käy, viimeistään huomenna saan julkaistua ensimmäiset (sumeat) kuvat maalaamistani Warhammer-ukkeleista ja ehkä jotain ekstraa.
Kirjoittelemisiin!

Kirjahylly aukeaa

Näin kesäloman viimeisenä päivänä olo on vähintäänkin tyhjänlainen. Kaikenlaista olisi vielä halunnut tehdä mutta opiskelijan arki painaa päälle.Aku Ankka tappoi viimeisetkin lomafiilikset perinteisellä lukujärjestys-ja-ankanpoikien lomaltapaluuseikkailu -combollaan.

Yhden uuden jutun saan kuitenkin tehtyä kesäloman puitteissa: oman blogin aloittamisen. Tämä on pyörinyt mielessäni jo jonkin aikaa ja nyt sain siihen hyvän tekosyyn. Pieleenhän tämä meni jo alussa kuten huomaatte kahdesta täysin samasta blogistani täällä mutta tämä kone nyt on mitä on.

Mutta asiaan. Tässä blogissa tulen luultavasti käsittelemään oldschool-nörtteilyäni pelien ja kirjojen parissa, lesoilla Warhammer-figuillani ja ehkä jopa kertoilla juttuja elämästäni(???). Lukemaan vaan jos kiinnostaa tai jos ei kiinnostakaan.

Loppuun pitää vielä todeta, että tällaiset yksityisten nobodyjen blogit ovat kuin keittiön pöydälle jätetty päiväkirja: ei niitä lue kuin uteliaat perheenjäsenet ja muutamat asiaan vihkiytyneet kaverit.