Silmitöntä perseilyä Lapponia VII:llä

Nyt on aikaa kirjoitella tuosta joskus aiemmin mainitusta pelisessiosta (edellinen postaus Star Wreckistä) eeppinen seikkailukuvaus. Muistot alkavat olla jo hieman sekavia ja seikkailu oli taas pitkä mutta kirjoittelen pääkohdat.

Edellisessä tekstissä mainitut kolme sankaria ovat nyt hengaamassa aluksellaan U.S.S.R. Paskalla kun komentosillan telkkari alkaa lähettää videopuhelua amiraali Tse-Tungilta.
 “Good morning, Captain. I’ll get right to the point, if you don’t mind. The P-Fleet has received a distress signal from the inhabitants of Lapponia VII in the Neutral Zone. Although the P-Fleet has had some diplomatic contact with the Lapponians, no one has ever met one. The planet has extremely valuable minerals in plentiful supply, and the Plingons are naturally also interested in it. “You are ordered to penetrate the Neutral Zone without being seen, help the Lapponians in any way possible, and avoid any direct contact with the Plingons. Remember, we are at peace with the Plingons, and penetrating the Neutral Zone can be seen as an act of war. If you do get into contact with the Plingons, avoid conflict at all costs! “We are very aware of your past performance, but unfortunately no other ship is available. Admiral Tse-Tung out!”

Lähdemme siis luomaan uusia kauppasuhteita satunnaiselle planeetalle Lapponian aurinkokunnassa, jossa on kymmenen planeettaa joista vain VII on asuttava. Kesken matkaa tulee taas puhelu.

“Plingon Buzzard Forshak to the P-Fleet starship! This is Ship Master K’Dos, son of K’Sher. You are in violation of the Neutral Zone. Turn back at once.”

Emme tietysti välitä vähääkään, sillä myös plingonit ovat tällä neutraalilla alueella kekkuloimassa ja ovat yhtä syyllisiä, kuin mekin. K’Dosin taustalla näkyy myös, niin selvästi että puusilmäiset sankarimmekin huomaavat, että hänen aluksensa kimppuun on hyökätty. Pilotti laittaa napin lautaan ja lentelemme kohti plingonien alusta.
Näemme, että sen kimpussa on kaksi romuklaanien sotakalkkunaa (jotain aluksia). Plingonien alus näyttää aika sököltä, joten päätämme auttaa sitä. Tähtäämme romuklaanien toista alusta valo-ohjuksella ja jopa osumme siihen joten kalkkuna räjähtää sienipilvenä tyhjiöön. Toinen kalkkuna karkaa näkymättömyslaitteen avulla. Perkeleen K´dos ei osaa osoittaa pienintäkään kiitollisuutta. 

“You’ve ruined everything! This was an excellent day for me to die! Thanks a lot, stupid humans!”
Stalin ja Sherlock lähtevät teleportilla planeetalle kymmenen punapaitaisen hyypiön kanssa Statistikin jäädessä alukselle "tekemään tutkimuksia" eli nukkumaan sohvalle. Heti saavuttuamme planeetalle huomaamme siellä hirveän lemun, mutta aasimme eivät huomaa sen tulevan paikallisista runsaana esiintyvistä sienistä. Vähän matkaa käppäiltyämme tapaamme laskeutuneita plingoneita vanhan kaverimme K´dosin kanssa. Plingonkuvernööri K´sher, edellisen äiti, alkaa riehumaan.

 “You have prevented my whiny son from dying in battle! I had waited for this day all my life, but now it is ruined. My life has no purpose!” She will then try to kill herself, which the other Plingons will prevent.
Tenttaamme em. tätiä heidän olemisensa syystä planeetalla.  “The Plingon Empire received a call for help, and ordered me here to fight for the Lapponian people. But alas, I see I’ve come too late! I have failed myself, the Plingon Empire, and the Lapponians!” She will then try to kill herself again, which the other Plingons will stop.

Sitten kuvernöörin adjutantti selittää meille, että kuvernöörillä on vain huono päivä ja päänsärkyä sienien hajusta (niin, mitkä sienet?). Plingonit alkavat sitten tulittaa sieniä sädepyssyillä.

Sitten alkaa äksön: Valtava maamustekala hyökkää seurueen kimppuun jostain puskista ja sankarimme käyvät rohkeaan taisteluun. Sherlock huitoo valomiekallaan lähinnä ilmaa tursaan listiessä puolenkymmentä punapaitaa. Stalin taas kunnostautuu kirveen heilutuksessa lyöden puolustustekniikallaan poikki useita lonkeroita, tästähän saa hienoa lesoilemisen aihetta tulevaisuuteen, heh heh.

Lopulta tursas kuolee ja kapteenin kännykkä piippaa.(tästä lähtien tulee teksti enkuksi)

The truth is, the foul-smelling yellow mushrooms are the Lapponians . The smell is their way of communicating, and they have been very upset that the PCs haven’t replied with their own smells. They are even more cross with the pointless slaughter of thousands of Lapponians. The Lapponians denounce all diplomatic contact with the P-Fleet and the Plingons, and inform that they will now sell their minerals to the Lardassians.

Tse-Tung will act as if this was exactly what he expected giving the mission to such a inept Crew. ”Too bad I’m too busy to do the paperwork of actually getting you demoted, Captain.”

Että semmoista täällä tänään. Oli ihan mukava peli tämä Wreck, vois pelata uudestaankin. Kirjoittelemisiin!

Silmitöntä perseilyä avaruusaluksessa

Heh heh, tulipa taas otsikko. Asiaan, maanantaina kerättiin porukka kasaan ja pelattiin tällaista suomalaista scifi-parodiaroolipeliä nimeltään Star wreck. Se perustuu pelleilyleffaan niiltä tyypeiltä, jotka nyt teki Iron skyn. Jokaisella meistä oli omat ennakkoaavistukset pelistä eivätkä ne välttämättä olleet mitään positiivisia sellaisia.

Aloitimme tietenkin pelihahmojen luomisella, mikä otettiin tietenkin huumorin kannalta. Jonkinlaiset taustatarinat raavittiin kasaan ja niistä tulikin lopulta hirvittävä eepos mutta käyn tässä kertailemaan pääkohtia.

Aluksen kapteenina toimii Aleksi Stalin, psykoottinen suurisuu jostain Kainuusta päin. Hän on pienestä pitäen kunnostautunut egoistisen shitin jauhamisessa, joten hänen vanhempansa työnsivät hänet P-laivaston upseerikouluun Turkuun heti kun pystyivät (tosiaan peli sijoittuu 2300-luvulle ja p-liitto on tähtienvälinen Nato).

 Täällä Stalin tutustui opiston kämppäkaveriinsa, Vulgaruslaiseen kirjatoukkaan nimeltä Statistik. Vulgaarit ovat erittäin uskonnollista ja häveliästä väkeä. Noh, ainakin virallisesti. Tiedetään myös, että heillä on kiima-aika vain joka seitsemäs vuosi ja silloinkin asiat hoidetaan mahdollisimman kliinisesti. Eräänä iltana Stalin rynysi soluunsa seikkailtuaan läpi paikalliset laivaravintolat ja huomasi Statistikin toteuttavan käännytystyötä erään nimeämättömän ihmisopiskelijatytön kanssa em. syklin ulkopuolella. Stalin lähtee välittömästi kertomaan asiasta jollekin auktoriteetille, mutta kompastuu kännissä kynnykseen. Statistik rukoilee Aleksia olemaan kertomatta asiasta hänen seurakunnalleen.ja lupaa hänelle mitä vain siitä hyvästä. Stalin pyytääkin Statistikia tulemaan hänen aluksensa tiedeupseeriksi. Vulgaari epäröi, koska hän on luokkansa tähtioppilas ja pääsisi minne alukselle vain haluaisi, eikä se välttämättä olisi vittumaisena kerskurina tunnetun Stalinin alaisuudessa. Hän kuitenkin tietää, ettei Stalinilla ole mitään alusta, eikä hänellä mitenkään voi olla rahaa sellaiseen, joten hän suostuu.
Stalin on kuitenkin aiemmin samana päivänä ostanut eräiltä romuklaaneilta lähes uuden aluksen viidellä markalla ja nimennyt sen ylpeänä U.S.S.R Paskaksi. Tämän seurauksena Statistik saa halvauksen ja hänestä tulee turhautunut ärjy.

Jossain vaiheessa opintoja kokelaat lähtevät luokkaretkelle pohjoisnavalle katsomaan uhkaavasti huvenneita mannerjäätiköitä. Statistikilla on tylsää ja hän potkaisee pikkukiven kohti kuuran peittämää jäälohkaretta. Murikan päältä varisee ylimääräinen törky ja sen sisältä paljastuu luonnollisesti syväjäätynyt 2000-luvun ihminen, lentäjä Jesus Sherlock. Jesus oli omana aikanaan joku lentäjä ja lähtenyt työaikanaan kerran humalassa lentelemään pohjoisnavan yläpuolelle, älkää kysykö miksi, sillä kolmensadan vuoden pakastus tuhoaa ehkä aivosoluja eikä Sherlock enää muista mitään. Statistik vie pakastelentäjän opiston biologianluokkaan ja sulattaa hänet mikrossa. Statistikin lievästi empiirisestä ronkkimisesta huomataan, että Jesuksen veren suuri alkoholipitoisuus jäätymisen hetkellä on estänyt suurimmat kudosvauriot. Sherlock kertoo olleensa lentäjä jolloin Stalin palkkaa hänet U.S.S.R. Paskan pilotiksi. Sherlock tosin on epäpätevä idiootti eikä hänet hengissä pitänyt alkoholin nauttiminenkaan ole hävinnyt mihinkään.

Dodiih! Alkulöpinöistä tuli niin massiivinen, että pitää säästää itse pelaaminen seuraavaan postaukseen, jota arvon Wilson jo varmaan innolla odottelee. Kirjoittelemisiin!

Pelihyllystä: pientä sälää

Joskus asia vaan on niin, ettei sitä eeppistä kahden tunnin pituista seikkailupeliä jaksa/ehdi pelaamaan vaikka olisi porukkaakin kasassa. Tai sitten ollaan menossa jonnekkin jännään paikkaan julkisilla laitteilla ja aika käy pitkäksi. Tai sitten..., no ,pointti taisi käydä selväksi. Pieniä pelejä, sellaisia, joissa on yksinkertaiset komponentit ja kymmenen minuutin läpipeluuaika, tarvitaan kaikenlaisiin tilanteisiin. Annan tässä vähän esimerkkiä omasta kokoelmasta. Vaikka pidänkin sellaisista 100+ pikku-ukon ja viiden neliön pelilaudan seikkailusta, niin näitä tulee ilmeisistä syistä pelattua enemmän. Tässähän on myös kätevä tapa saada täysi postaus vajaista tynkäaiheista, joista ei muuten saisi kuin pari riviä.

Zombie dice
Tämmöinen jännä peli, jossa jahdataan noppaihmisiä ja syödään niiltä aivot. Ihmiset eivät kuitenkaan kuole ihan helpolla vaan ne voivat juosta karkuun tai jopa ampua pelaajia haulikolla jolloin kerätyt aivot nollaantuvat. Nopissa on erilaiset vaikeustasotkin, vihreät kuolevat helposti kun taas punaiset ammuskelevat innokkaasti.
Ostin tämän vähän reilu vuosi sitten jostain Tukholman peliluolasta (oiskohan ollu Dragons lair) ja tätä on tullut pelattua runsaasti aivan joka tilanteesa. Tämä on hyvä matkapeli tai vaikka leffaillan viihdykkeeksi.
Peli kuuluu Steve Jackson gamesin noppapelisarjaan muun muassa Cthulhu ja Martian dice -pelien kanssa. Tähän on jostain syystä julkaistu myös lisäosa josta tulee kolme erikoishahmoa: hunk, hottie ja energiajuomia jakeleva santa claus. Se kuulostaa niin hullulta, että hommaan kyseisen lisärin heti kun sattuu kohdalle.

Cthulhu dice
Samaa sarjaa ylemmän kanssa, tässä noppia on vain yksi 12-sivuinen suuri muinainen. Pelaajat palvovat vuorotellen Cthulhua heittelemällä noppaa. Pelin voittaa se, joka on viimeisenä järjissään, eli se, jolla on viimeisenä noita vihreitä sanity-tokeneja. Nopasta tulee riimuja, lonkeroita tai muuta sälää ja niillä saa joko varastaa toisilta järkeä tai saada muut menettämään järkeään Muinaisen varastoihin. Joskus tulppu itse tulee peliin ja silloin kaikki tulevat hulluiksi ja häviävät. Ihan hauska peli, ja tässä saa kiusata vastapelaajia zombinoppaa enemmän.

Skip-bo
Täysin teematon korttipeli. On vissiin ottanut mallia kiinalaisista kiipeämispeleistä. Silloin hyvä, kun luolastot ja örkit/ outo länsi /keski-maa/ mikälie tursuu jo korvista ulos.

Tämä päivityshän näyttää olevan jopa tavallistakin repaleisemmin kirjoitettu johtuen siitä, että sitä on kirjoiteltu pitkin viikkoa satunnaisesti. Seuraavasta postauksesta en tiedä. Pitää kai keksiä jotain jännää.
Kirjoittelemisiin!

Kirjahyllystä: Veitikka by Veikko Huovinen

Sain taannoisella Uleåborgin reissullani suosituksen lukea tämän hieman härösti nimetyn alternative-historiallisen kirjan kultaiselta 70-luvulta. Kirjoittajahan on legendaarinen Veikko Huovinen ja aiheenahan on kannen mukaan A. Hitlerin elämä ja teot.

Tässä vaiheessa korostan, etten ole skini, vaikka luen tällaisia ja suosittelijallakin on tukka päässä.

Tässä opuksessa Huovinen tarjoilee sellaista "vakavasti otettavaa" teoriaa, että Hitler olisikin toteuttanut koko maailmansotahommat plus muut diktaattorihommat vain läpällä ja tehnyt vain maailmanluokan pilan koko planeetalle ja eritoten Saksan sotaisalle kansalle. Miksi muuten H olisi kussut niin ruhtinaallisesti kaikki niin hyvin menneet suunnitelmansa sodan loppupuolella. Tässä auttaa hitlerin paras kaveri Goebbels. Kaiken lopuksi H ja G lähtevät garguun Berliinin valtakunnankansliasta murtautuen aseellisesti liittoutuneiden piirityksen läpi, mistä esitetään todisteena yläoikealla oleva autenttinen valokuva, jonka Huovinen on pöllinyt jostain päiväkirjasta.

Kirjasta tekee vaikuttavan se, etää Huovinen on oikeasti nähnyt vaivaa ottaessaan selvää Shitlerin menneisyydestä aina pikkuvauvasta lähtien. Tai niinhän sitä luulisi. Historiallisten faktojen joukkoon on pudoteltu muutamia "oman tutkimustyön" tuloksia kuten Huovisen tekemiä haastatteluja ja jostain roskiksesta haettu päiväkirja, jota Veikko ainoana tutkijana siteeraa. Näin löydetään Aatusta monenlaisia yllättäviä piirteitä, mitä eivät historiankirjoittajat ole ymmärrettävistä syistä hänestä kertoneet. 1900-luvun historiaa tunteville kirja on oikea humoristinen elämys, kun vanhat käsitykset kääntyvät hauskasti päälaelleen.

Veitikka innostaa minut varmaankin tulevaisuudessa lukemaan lisää Huovisen kirjoja. Kirjahyllyn tulevista aarteista voin vihjaista ainakin oletettavan scifiparodia-roolipelin kamppanjan sekä maailman, joka on kiekon mallinen
Kirjoittelemisiin!