lauantai 7. joulukuuta 2013

Pitemmän kaavan praedor 2

Von Purkel ilmestyy puskista tovereidensa rinnalle.
"Eikö sinun pitänyt jäädä vahtimaan ratsuja?", tivasi Hagar.
"Kyllä ne pärjää. Käydäänkö ensin tutkimassa tuo pimeä raunio?"

Neljä praedoria ja yksi korppi hyväksyivät ratkaisun ja rosvoritari lähetettiin kurkkaamaan ovesta ensimmäisenä, mitäs meni rikkomaan käskyjä.

"Täällä on nurkat ja seinät täynnä jotain verkkoa ja samaa kamaa on tuommoisina suurina, pyöreinä koteloina pitkin eteishallia."
"Maaäidin kautta, minähän en sinne ole menossa!"
Puhuja oli Wulfgar, joka tunnettiin ryhmän taitavimpana soturina. "Minä jään tänne ovelle vartioon."

Ja niin kolme urheaa sankaria astui tuntemattomaan. Von Purkelilla oli heti ehdotus toimenpiteisiin:
"Aletaan aukomaan noita isoja seittipusseja."
Ennen kuin muut ehtivät kunnolla vastaamaan oli ritarimme jo viiltämässä tikarillaan auki lähintä tahmeaa, miehen kokoista pussia. Ensimmäinen asia, mihin hänen katseensa osui, oli kotelon täyttävä luuranko mädässä haarniskassa. Toinen oli luurangon rahapussi.

"Kahdeksan kuparilanttia! Perhanan köyhä seikkailija!"

Urdukin puukko viuhui seuraavaksi. Hänen löydöksensä taskut kevenivät kahdellakymmenellä kiiltävällä kultakolikolla.

"Minulle kuuluu nuista kyllä osa! Oli minun ideani tutkia näitä raatoja!" Von Purkel alkoi tivaamaan.
Samassa he kohtasivat tähän mennessä kummallisimman kirotun maan näkynsä: Wulfgar juoksi huutaen ja käsiään paniikissa heiluttaen heidän ohitseen eteishallin poikki kohti portaita yläkertaan. Ovella kuurtoili tämän syy: jokin etäisesti Jaconian hämähäkkejä muistuttava eläin, paitsi paljon rumempi, yhdeksänjalkainen ja viisitoista metriä pitkä, änkesi juuri ruumistaan sisään avonaisista pariovista. Urduk oli kärppänä valmiina ja ampui otusta pitkäjousellaan. Vasama jumahti olion raajaan ja jäi väpättämään siihen koomisesti tekemättä silminnähtävää vahinkoa.

"Sillä on varmaan kova panssari, siihen ampuminen ei hyödytä mitään." Hagar sanoi pyrkien pitämään äänensä mahdollisimman tasaisena. "Peräännytään ylempiin kerroksiin Wulfgarin perässä, ehkä se ei mahdu portaikkoon."

"Me ei mennä mihinkään ennen kuin Urduk maksaa minulle provikkaa!"
"Sinä olet muutenkin varakas, ei minun sinulle mitään pidä antaa!"
"Kohta tulee puukosta! Jos rahaa ei kuulu niin mä pistän sua vasempaan jalkaan ja jätän tuon, näemmä koko ajan lähestyvän, pedon armoille."
"Hagar, tee jotain!"

Viimeinen kommentti haipui tyhjälle ilmalle. Huasifujitzai ja Urduk näkivät Hagarin pinkomassa niin lujaa kuin lihavasta, panssaroidusta miehestä lähti kohti portaita. Urduk heitti toveriaan rahapussilla ja täysi pako saattoi alkaa.

Praedorit juoksivat portaat ylös viime tingassa, vauhtiaan kiihdyttänyt Borvarian hämähäkki kannoillaan. Yläkerrassa ei ollut verrkoa tai koteloita joten ilmeisesti peto ei tosiaan mahtunut sinne.

"No niin, nyt sitten vain kiivetään ikkunasta ulos, hypätään maahan, teljetään ovi ulkoapäin ja siirrytään seuraavaan kartanoon."
"Eikä mitä! Enhän minä osaa temppuilla ulos toisen kerroksen ikkunasta, murran vielä molemmat jalkani!", Hagar ärjäisi. "On oltava toinenkin keino."

Pienten viinahörppyjen ja aivomyrskyn jälkeen sankarit muistavat hallussaan olevan pedontomun ja kuinka se karkoittaa pikkupedot mutta on suurille hirviöille kuin punainen vaate. He sitovat yhden pussin nyörillä Hagarin korpin jalkaan niin, että tomua varisee pikku hiljaa pois ja lähettävät korpin lentämään rakennuksesta poispäin.

Hämähäkin rynyttyä taas ulos ja lähdettyä sankarit kävelevät taas aukiolle, mukavasti portaita pitkin ja harppovat juuri kuolemasta pelastuneiden miesten varmuudella seuraavaan taloon, missä heitä tervehti sinisen hohteen lähde: suuri kivipatsas, jonka otteessa oli nyrkin kokoinen, hohtava kivi.

"Varovasti nyt, tuo saattaa olla ansa tai jopa epäolento, ottakaa oppia äskei..."

Hagarin sanat kaikuivat kuuroille korville kun Urduk ja von Purkel olivat jo kiipeämässä patsaan ojennettua käsivartta pitkin ja vääntämässä sinistä kiveä irti sen kivisormista.

"Tätäkö me tultiin hakemaan, Karhu?"
"Ei, sormus on varmaan muualla talossa, ehkä ulkoa näkyneessä tornissa, tai ehkä kellarityrmissä..."
"Sormus?"
"Unohda. Meillä on vielä pitkä etsintä tehtävänä."



maanantai 28. lokakuuta 2013

Pitemmän kaavan Praedor, osa 1

Ihan ensimmäiseksi pahoittelen mahdollisia puuttuvia t-kirjaimia tekstissä. Läppärin kyseinen näppäin on jotenkin jumiutunut eikä aina rekisteröi painalluksia. En ehkä kerkiä/jaksa/huomaa korjata kaikkia jälkikäeen.

Tähän mennessä meidän roolipeliporukkamme "kamppanjat" ovat päättyneet korkeintaan parin pelikerran jälkeen yleiseen läppämäisyyteen, aikataulujen sopimattomuuteen tai ilmeiseen Muinaisten salaliittoon. Nyt on kuitenkin tarkoitus jatkaa uusinta eeppistä retkeämme Jaconiassa mahdollisimman vakavalla  meiningillä (lue: "täsmälleen yhtä hullulla kuin edelliset, poistaen kuitenkin aivovajaat hahmonimet ja ärsyttävät puolueagitaattorit :D) Tavoitteenamme on hahmojen kehittäminen ja rikastuttaminen roolien puitteissa, vajoamatta hack n' slashin turmioon, voimakkaiden taikaesineiden löytäminen käymällä tutkimattomissa ja vaarallisissa maankolkissa sekä tietenkin hauskan pitäminen.

Sitten seuraa juttu jota kaikki lukijani varmaankin rakastavat ja huutaen vaativat lisää, nimittäin tarinamuotoista ropekertomusta höystettynä pikakelauksena käytettävillä toimintakuvauksilla. Ensimmäinen, Oulun kyläilyreissulla suoritettu pelisessio kesti noin 15 tuntia joten kaikkea ei mitenkään pysty mahduttamaan tähän. Tarinamme alkaa Selfian kaupungista missä sankarimme, Circolin maaseudulta kotoisin oleva seppä Hagar Harmaakarhu, Oftilainen rosvoritari Huasifujitzai von Purkel sekä  lännen vuoristolaismiehet Wolfgar Battlemane ja Urduk Urgumbinpoika, juovat viinaa.

Hagar suki viiksiään hermostuneena. Hän oli viimein saanut koottua sopivan joukon Borvarian matkaansa varten ja odotti nyt sopivaa hetkeä kertoa suunnitelmansa yksityiskohdat uusille tovereilleen. Mustaan nahkahaarniskaan pukeutunut von Purkel liehui tiskille hakemaan juotavaa ja maksoi tuoppinsa epäilyttävän vieraan näköisellä kukkarolla. Härän kokoinen, yksisilmäinen vuoristolaissoturi Wolfgar nipisteli ohikulkevien tarjoilijattarien takamuksia. Wolfgarin heimoveli urduk pureskeli synkkänä kuivaalihaa ja valitteli rahattomuuttaan. Hagarin korppi,iso, musta ja häijy, raakkui yhden sanan hävyttömyyksiä viereisiin pöytiin. Täydellinen hetki.

Kun kaikki neljä istuivat jälleen pöydän ympärillä eikä uteliaita näyttänyt olevan lähistöllä, Hagar otti repustaan lieriömäisen karttakotelon, avasi sen ja levitti siellä olleen pergamentin muiden nähtäväksi.
"Tänne me olemme menossa. Tuossa kohtaa, pari virstaa rajan takana, on palatsi jossa on aarteita vaikka muille jakaa."
Toiset praedorit mutisivat hyväksyvästi. Ketään ei kiinnostanut, mistä Hagar oli saanut karttansa. Toisaalta, kaikilla heistä oli jotain salattavaa omastakin taustastaan. Matkaan lähdettäisiin jo seuraavana aamuna.

Tässä vaiheessa aloitetaan pikaiset ostoskierrokset. Kukin ostaa itselleen tarpeeksi matkamuonaa, sidetarpeita ja viinaa. Von Purkel ostaa persaukiselle Urdukille hevosen.

Von Purkelin "löytämästä" kukkarosta paljastuu alkemistinen resepti, jota sankarimme eivät osaa valitettavasti tulkita. Paperi viedään tulkittavaksi lisenssialkemistille, joka kertoo ohjeen olevan pedontomun kaava. Ukko lupautuu keittelemään vieraille kaksi annosta jauhetta, kunhan hänelle maksetaan väliraha ja resepti jää hänelle. Putua on helppo ja nopea valmistaa joten sankarit ovat pian taas kadulla jatkamassa valmistelujaan.

 Huasifujitzai päättää kuitenkin myöhemmin yrittää ryöstää alkemistin ja kartuttaa hyödyllisten liemien kassaansa. Hän kuitenkin kompuroi päästyään sisälle työpajaan jolloin hänet huomataan ja ajetaan kovien varoitusten kera ulos. Matkaan lähdetäänkin yllätyksellisesti jo saman päivän iltana.

Vaellettuaan pari päivää Suden autiomaassa kokien ainoastaan yhden eeppisen seikkailun peuralauman kanssa praedorit saapuvat Borvarian rajalle illansuussa ja leiriytyvät suhteelliseen ehjään rakennukseen raunioiden joukossa. Yöllä sankarit yrittää tappaa ainoastaan yksi nimetön olento, mutta ryhmäpieksentä saa harvinaisen sitkeän olion pysymään aloillaan ja Hagar levittää sen pään pitkin laattapintoja sotavasarallaan.

Vaihtelevasti nukutun yön jälkeen Hagar lähtee vuoristolaisten kanssa etsimään kartassaan näkyvää palatsia. Von Purkel jätetään huolehtimaan hevosista. Suurin piirtein kartan osoittamassa paikassa on kivetty toriaukio jonka laidalla olevista rakennuksista vain kaksi suurta rakennusta on välttänyt täyden raunioitumisen. Niistä toisen alakerran ikkunoista kajastaa sinertävä valo.

Cliffhanger, heh heh hee! Tarina saa jatkoa seuraavalla kerralla
Kirjoittelemisiin

P.S. Loskakausi on perseestä


keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Kirjahylly: Perkeros

Esittelen tällä kertaa sarjakuvaa, nimittäin uutta kotimaista sarjistuotantoa. JP Ahosen uusi pitkä albumi Perkeros kertoo  täysin erilaisten jäsenten harrastelijahevibändin sekoiluista, ongelmista ja onnistumisista. Bändiin kuuluu sönköttävä sosiopaattikitaristi, kauppistyttökiippari, kebulainen solisti-kitaristi, hippigurubasisti ja rumpalina riehuva karhu. Aivan niin.
 Rokut ja persaukiset opiskelijat ovat muutenkin tuttuja Ahosen muista sarjiksista (Villimpi pohjola, loistava btw.) ja harrastuspaineita ja luentojen välttelyä on tässäkin teoksessa riittämiin, ei kuitenkaan liikaa.

Visuaalinen puoli pelittää loistavasti, varsinkin keikkojen surrealistiset ekstaasikuvitukset ovat mahtavia. Joskus, esimerkiksi tappelukohtauksissa, kun koko kerronta on kuvituksen varassa vähintään koko aukeaman putkeen ja ruutujen asettelu on vähintäänkin futuristinen, on tapahtumista vähän hankala saada selvää mutta mitäpä minä juntti mistään ymmärrän.

Omasta mielestäni Perkeros on ehkä tämän vuoden paras fantasiasarjakuva. Jaa että miksi fantasiaa? Mistähän sitä aloittaisi. No, esimerkiksi musiikki on (XXXXXXXX XXXXXXXXXX) ja kilpaileva bändikin on (XXXXXXXXX) ja basisti Kervinenkin on (XXXXXXXXXXXXXXXX XXXXXX)... enpä muuten kerrokkaan, saatte itse lukea :D

Jos Perkeroksen jälkeen, miksei vaikka ennen, haluatte huuhtoa aivonne meikäläisen tuottamalla englanninkielisellä roskafantasialla Warhammer-maailmasta niin olkaa hyvä vain.

Kirjoittelemisiin!

lauantai 7. syyskuuta 2013

UnBoxaus: Winners & boozers collector's ed.

Odotettu syntymäpäivälahja saapui postissa seikkailemisensa jälkeen vihdoin Saksasta Mordoriin (ai niin, täytin tässä männä viikolla 18, jääköön nyt huomioimatta) ja päätin irkkuilupähinöissäni riivata nettiä yhdellä uudella EpäLaatikoitumisjutulla, koska koskaan ei voi saada tarpeeksi tubessa olevista kahen megan kännykkäkameravideoista jotka joku Viljamin veli on ottanu mikroaaltouuninsa lootan aukomisesta.

Mutta asiaan: Fiddler's Greenin Winners & boozers -porvarilaatikko.


 Ensin pitänee kiinnittää huomiota hienoon puulaatikkoon, joka itselleni ainakin tuli yllätyksenä, pitäis vissiin oppia lukemaan kuvastoa. No, en valita ainakaan.
Alhaalta alkaen sisältö: pleku, "huivi" (menee imukupeilla kiinni vaikka auton takalasiin, suckerit ei näy kuvassa), itse levy (+ boonus-CD jossa on akustisia versioita), juliste, ja laatikossa vielä pussissa oleva seinälippu. Suurin miinus tässä on se että ruotsin kuunteluun kertaaminen menee nyt vituilleen kun molemmat platat pitää nyt kuunnella läpi viiteen kertaan.


Kirjoittelemisiin!

torstai 22. elokuuta 2013

Kymi Dark River festival 2013

Kerran kesässä/ pitää käydä ka... siis festareilla. Ainoa kyseinen ilmiö, joka kiinnosti edes jonkin verran oli Darkkis, koska siellä esiintyivät Heavy Metal Perse ja Turmion kätilöt. Kerran vilkaisin esiintyjälistaa ja ei sitten muuta kuin majapaikka kilauttamalla vanhalle jamboreekaverille, koulusta vapaata ja junalla Kotkaan. Otin sieltä vain pari kuvaa koska siellä oli muutakin tekemistä :D

Pitää löytää vielä vähän motivaatiota lukea kirjoituksiin mutta jos uusia jännyyksiä ilmentyy niin spämmään niitä tänne. Vi ska skrivas!



 " Kyllä te tiiätte, miten tämä jatkuu!!!"
"Ja te sitten huudatte sen Heavy meta perse!"




"Lopeta, et kuitenkaan osaa!"


"KÄSI PYSTYYN NE, JOIDEN NYRKKI ON OLLU ÄITINSÄ PILLUSSA!!!"
"Pirun nyrkki lähtee soimaan kun yleisö villiintyy huutamaan ja heiluttamaan käsiään ilmassassa"
Inferno-lettu, toiseksi oudoin festarievääni
Ja tässä oudoin (heinäsirkkatikkari)



keskiviikko 7. elokuuta 2013

The end is nigh!!!

Posti toi...
Ei vielä! Hirveää manaamista, vissiin jo kuukauden ovat mainostaneet "takaisin kouluun" -pelottelua. Miksi haluaisit pelailla kavereiden kanssa tai olla rannalla kun voisit ostaa Jaffa-kyniä Suomalaisesta, nyt koulukirjat -20% (silti liikaa).

Kirjoituslukemisiin!

torstai 1. elokuuta 2013

Ropecon XX

Kesäni kohokohta, hikinen nörttihelvetti Ropecon pidettiin Espoon Otaniemessä 26.-28 heinäkuuta. Ennen lähtöä piti suurissa täpinöissä tehdä itselleni berserkki-larppipuku (näkyy kymmenen uutisissa 26.7, katsomo on kaveri :D) sekä maalata ja ylipäänsä kasata mordheimiin kääpiöwarband (teemalla juopot merirosvot, kuvia tulee jos saan raidattua jostain kameran). Jännitin tietysti ensimmäiseen coniini menoa, sillä ennakkokäsitykseni mukaan se olisi ympäri vuorokauden mylläävä nirvana joka ruokki fysiikan äärirajoilla yhtä ainoaa tarkoitusta: eskapistista fantasiapelaamista. Tarkemmin tutustuttuani asiaan huomasin olleeni oikeassa mutta ei siitä sen enempää... Ennen emergoimistani ennätin olla Helsingissä melkein viikon mutta te ette halua nähdä kuviani Mineraalikabinetista, Kasvitieteellisestä puutarhasta tai muista suosituista nuorison huvittelupaikoista missä ehdin käydä.

Perjantai

 Saapuminen, jonossa fiilistelyä, pieni tyttö näkee asuni ja verisen siteen vasemman silmäni päällä ja alkaa itkeä. Koska olen melkoinen kusipää irvistän hänelle harvahampaisen viikinkihymyn. Kiertelen kaubamajassa suunnitellen miten tuhlaisin kaikki rahani, minua kuvataan tällöin salaa. Yöllä pelaan Riimuporttia missä metsästän kaavereineni jadepalloja karskina vuoristolaisnaisena.

Lauantai

Boffermiekan rakennusta työpajassa. Zombeja Ankkalinnassa- roolipeli, mikä oli ihan saakelin siisti. Lyhyesti kerrottuna Mikki (ärsyttävä tyyppi), Hessu (pelaajana minä), Roope (klondiken adrenaliinihuuruinen keisari), Juuso (puremauhri), Pelle (Bombin sorkkija) ja Touho (elämäntapanarkomaani) koitamme paeta apokalypsiä ja karhuryhmää, eli karhukoplan supersotilaszombimuotoja, juosten, pellen lentovehkeellä ja roopen mecha-rahasäiliöllä palavassa, sekasortoisessa öisessä ankkalinnassa :D.Vituiksihan se meni... Roope heitti känisevän Mikin poliisiaseman katolta, juuso meni sekaisin viruksesta ja se piti ampua, Pelle yritti paeta ohjusten ruhjomasta mechasäiliöstä lentovehkeellä mutta syöksyi maahan tokaisten särkyneelle ja heikosti kipinöivälle Apulaiselle: "Ei se ole nestettä, ei siinä voi uida...". Hessu lensi kaatuvasta säiliöstä Julle Ankanpään puiston nurmelle taittaen jalkansa. Nappinenäisten zombien piirittäessä Hessun hän veti lahkeestaan lyijyputken tokaisten " HÖ-HÖ-HÖ, Tästähän tulee vielä hauska perjantai!" Jonkin aikaa kuuluu lyijyputken mäiskettä, vaikerrusta ja mielipuolista höhötystä Hopon viedessä mukanaan helvettiin niin monta tuttua ankkalinnan asukasta kuin vain pystyi kunnes on aivan hiljaista.

Roope ja Touho jäävät rahojen keskelle ilmataskuun zombien raahautuessa koko ajan lähemmäksi. Roope yrittää uida pintaan mutta romahduttaa ilmataskun ja rusentuu hengiltä. Viimeisen ilopillerin voimin hitaasti ilmavirran mukana kulkeneen viruksen vuoksi zombiksi muuttuva touho kaivautuu ulos rahoista, nostaa kätensä avoimeen syleilyyn ja lausuu lähestyvälle laumalle "Terveeks, veljet!". Auringonnousu, säiliön rauniot, kaatuva Jullen patsas, Ankkalinna palaa.

Yöllä oli luvassa mordheim-kamppanja, jossa viidestä pelaajasta kolme pelasi kääpiöillä. Monster huntissa otan pataan epäkuolleilta ja toisilta kääpiöiltä, skirmishissä tapan noidanmetsästäjäkapteenin varsijousella ja toisessa suorassa mätössä painin toisen kääpäpelaajan beardlinghordea vastaan. Rojahdan makuualustalle aamukolmelta tietäen, että minun pitäisi olla seuraavassa pelissä seitsemän tunnin kuluttua.

Sunnuntai

Valhallan pidot-larppi. Oli tosi kiva kokemus pelata kaatuneena viikinkipäällikkönä, joka saapuu Odinin saliin sekä seurata/pelata sitä draamaa, mikä väkisinkin muodostuu kun on kyseessä jumalat ja einherjarit. Miekkojen kalsketta, sisaruskateutta, jälleennäkemisiä ja tynnyreittäin simaa. Neljän tunnin larppi joten kaikkea ei mitenkään viitsi kirjoittaa.

Hyi, joku massiivinen julkaisu! Kiitos, anteeksi ja kirjoittelemisiin!
Kutunluu veessä uinuu, Satakuua maan sisässä

"nörtitkin voivat urheilla"


Kahdelta yöllä. Ja kuvassa vain yksi saleista

Piraatit saavat turpaansa kahdesta suunnasta

Hihhulit tökkivät miehistöäni miekoilla. Taustalla pappi saa turpaansa kapteeniltani.

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Auttinkönkään muinaismarkkinat

Huomenta taas! Yarzel on taas pitänyt laiskuudesta/ideoiden puutteesta/yo-kokeisiin lukemisesta johtuvaa luovaa taukoa. Mitään kovin jännää en ole saanut tehtyä, ellei kaikenlaisia tivoli/ostosyö/oulun perseilyreissuja lasketa. Nyt viikonloppuna tuli kuitenkin käytyä keskiaikamarkkinoilla, jotka ovat tällaisen hissanörtin varsinaiset unelmamessut. Vähän selostusta ja kuvaa:
 Ensin piti suunnistaa pienen kiertelyn ja suitsukkeiden imppaamisen jälkeen ruokakioskille nauttimaan keskiaikaista kyrp... kärp... körp... ky... görpäkkä-ateriaa eli savukalaa, possua, mausteriisiä, keitettyjä kasviksia ja mitä lienee hilloa. Erittäin hyvää, suosittelen. Sitten oli ihan pakko ängetä kiltasaliin lisäämään uusi bändi kuuntelulistalleni (esiintynytAncient bear cult)

Larp-rekvisiitan ostelun lomassa kävin heittelemässä veitsiä tauluun(juuri ja juuri vältin itseni nolaamisen) sekä kuurtoilemassa arsenaaliteltalla. Menin sanomaan olevani museo-oppaana kesätöissä ja paikallinen palkkasoturi tietenkin värväsi minut puoleksi tunniksi esittelemään keskiajan aseita ja lähti itse syömään kyrp... (okei, nyt loppu). Osan ajasta minua kuulemma vakoiltiin puskista ja kuulemma hoidin hommani hyvin :D
Heittorata
Kotiseutumuseotyöni loppuu perjantaina ja lähden silloin oikealle nörtin pyhiinvaellusmatkalle. Siihen asti: Kirjoittelemisiin!

lauantai 4. toukokuuta 2013

Kirjahylly: Tulen ja jään laulu

Taas tulee postausta! Olen tosiaan ehtinyt tuossa hienossa sarjassa kolmannen kirjan sivulle 800 eli sain jo tv-sarjankin kiinni. Ajattelin vähän silmäillä tässä kirjoitelmassa risuja ja ruusuja tähänastisesta lukemastani.

Kirjoissa hienoa on ollut niiden kouriintuntuva keskiaikainen realistisuus. Harvempi fantasiakirja sisältää lapsimorsiankauppaa ja päätöntä määrää teloituksia (heh). Toiseksi hahmot ovat mielenkiintoisia (paitsi Catelyn, joka käy läpi saman sisäisen valitusmonologin aina kun joku sanoo hänelle tyyliin "päivää") ja  niiden maailmaan pääsee hyvin sisälle. Niitä vain on niin saatanasti ja lisää tuntuu tulevan koko ajan. Juonenkäänteet ovat myös yllättäviä, joskus hyvä ja joskus huono juttu.

Välillä tuntuu siltä, että Martin on vetänyt jotain aineita, mennyt frenzyyn ja tappaa yhdessä täysin puun takaa tulevassa tapahtumassa neljänneksen nimeämästään hahmokaartista, eikä nyt puhuta edes taisteluista, joita on kirjan aikana riittämiin (prkl, kunnon rähinät eivät edes pääse tarkkaan kuvailuun kun niitä vain selvitetään jälkikäteen!), vaan ihan jostain randomista. Vaikuttaa siltä, että G.R.R latelee lisää hahmoja lonkalta ja herää jossain vaiheessa sanoem "Voe helevetti, en jaksa enää kirjoittaa noista. Ei muuta kuin tappomoodi päälle!" Joillakin hahmoilla jää myös joskus levy päälle ja ne toistavat koko esiintymisensä läpi paria fraasiaan. Kuulostaako tutulta?
"Blood of my blood!"
"It is known!"
"You know nothing, John Snow!"
"Stupid little bird!"
Ja niin edelleen...

Nyt riittää ragetus. Kirjat ovat kaikesta huolimatta loistavia.

P.S. Minun piti kirjoittaa siitä roolipeli-illasta mutta siitä tuli niin läppä ettei toista ole eikä siitä saa kunnollista tarinaa. Voin tässä selostaa muistin varassa vähän tarinaa jengimme hahmoista, saattepahan nauraa. Ei tosikoille.

Eldillor Penis-Rectum: Haltijalähettiläs, androgyyni mieshuora sekä alkoholisti. Syö palikan warpstonea, lukee kiellettyjä kirjoja ja tulee seikkailun aikana nekromantikoksi.

Mueller-Hochenzoller: Paikallisen natsipuolueen agitaattori. Perhanan ärsyttävä, yrittää jatkuvasti värvätä puolueeseensa täysin vääriä henkilöitä, kuten peikkoja ja lukutaidottomia maaorjia. Tapaaminen suurdemonin kanssa velhojen vuorella kasvattaa hänelle sarvet päähän.

Ivanovits: Haltijametsästäjä, radikaali rotuajattelija, ampuu vahingossa Hochenzolleria pitkäjousella
koettaessaan osua Pahaan Paavoon.

Magnar of Thenn: Kääpiöiden riimunkantaja, kätevä varsijousensa kanssa, taikamiekkaa heiluttava messias, peikon ja velhon surma.

Thorgrim Copperhelm. Mustaruutikivääriä paukutteleva kääpiösotilas, ennakkoluuloinen haltijoita kohtaan, juoppo, yrittää pelastaa kääpiörangerkylänsä peikkokuningas Ahmanin vallasta.

Futotcha Tebu: Ogre, kouluttautunut ninjaksi Nipponissa, Thorgrimin ryyppykaveri

Nori: Tebun lemmikkignoblar

Peliä inspiroineet HeavyMetalPerseen biisit: Paha Paavo, Legenda taikamiekasta, Lohikäärmeen laulu, Tapio, Peikkotyrannin kuolema, Noitien tuho (tsekatkaa!)

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Ajatus hyvä, toteutus kusi

Suurin piirtein kaiken tekemäni slogan. Pitäis oikeasti investoida siihen järkkäriin. Leikkikää että saatte selvää. Eikä tuo kääntäny muka tuota kuvaa vaikka tarkoitus oli. Prkl!
Yritin tosiaan kevään muodin mukaisesti esitellä vaihtoehtoisia koulun muistiinpanoja aineista historia (Suomesta kiinnostuneet instituutiot keskiajalla) sekä englanti (joku keskustelu elintenluovutuksesta. En sano että nauttikaa, mutta kärsikää.
Tuskailemisiin!
P.s :Viikonloppuna on tarkoitus juhlistaa muuttoani roolipelailemalla Heavymetalperseen biiseihin perustuva warhammer-roolipeli. Katotaan jos jaksan laittaa tänne.
Norja, Ruotsi kirkkoineen, Hansa ja Novgorod

Liittyy myös lakitiedon faktaan "Oikeustoimikelpoisuus päättyy luonnollisen henkilön kuolemaan"

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Maastoprojekteja

Yarzel heräilee talvihorroksestaan tuomaan iloa lukijoilleen liian pitkän tauon jälkeen,... tai jotain. En ole vähään aikaan päässyt spämmäilemään blogiini koska on ollut kaikenlaista turhaa häslinkiä, kuten autokoulua ja muuttoa poikamiesboxiin, häiritsemässä. Mutta nyt saa elämä unohtua. Vappuviikonloppuna olisi tarkoitus pelata pieni Warhammer-demopeli ja tehdä siitä juttu lukion lehteen. Hommasin jopa ammattimaisemman kuvaajan koska, no, kyllähän te olette näitä minun kuvia nähny. Ongelmana vain on maastokappaleiden puute/kuppaisuus. Otin tehtäväkseni maalailla hienoiksi nuo olemassaolevat terrainit eli kaksi hiisien telttaa, kääpiöiden aidan sekä örkkien palvonta-/kaatopaikan. Lainasin henkalta yhden värittömän kaaoskelmin jotta saisin taas sudin kulkemaan ettei tarvisi omia ukkoja sotkea.Olen taas saanut maalit leviteltyä pitkin työpöytää (monessa mielessä), liimattua sormet kiinni pensseliin ynnä muuta asiaankuuluvaa. Parempi kamera sekä sen käyttäjä jäivät edelliseen majapaikkaan joten pärjätkää kännykkäkuvilla.

It's good to be back, kirjoittelemisiin!

maanantai 25. helmikuuta 2013

Viikinkejä på engelska

Ensimmäistä kertaa lukion aikana sain käyttää luovuutta la mielikuvitusta kirjoitelmassa. Tätä pitikin odottaa puolitoista vuotta ENA05-kurssille asti. Rautakankienkulla väännetystä fantasianovellista tuli omasta mielestäni ihan onnistunut ja laitan sen nyt lukijoitani kiusaamaan. Jotain eloa pitää blogiin saada vaikka väkisin.

                                                          Norsemen`s quest

Olof brandished his axe tight on his hand while stroking his ash-blonde beard with the other. A round wooden shield bearing the runic emblem of his clan was still strapped to his back. His chainmail clinked quietly as the breezing wind of the mountains made him shiver for a moment. Olof wished the wind would be the only thing that made him shiver. He had been sent here, mountains of Jotunheim, to chase a band of trolls who had marauded and looted the ranges of his village. Olof pondered what life would be if there were no such menaces like trolls, pixies and waterfolk. Probably utterly dull as he came to conclusion.

“Troll hides are thick and hard to penetrate with blades.” Olof turned to the man who said that. Snorri Ormsson had walked beside Olof and currently leaned to his staff, a sturdy oaken shaft with magical trinkets and a stag skull bound on it`s top. Snorri was a grim, elderly man with a long, grey beard and hunched posture, as he bore a cargo of six decades on his shoulders. He was the spellsinger of Olof´s tribe, a highly respected master of runic lore. “Luckily we have you and your powerful spells to charr those stone-skinned fiends”, Olof responded with a dry laughter.

“Look Snorri, trolls!” Norsemen had finally reached the trolls who they saw advancing slowly about two hundred paces away in a valley below. There were four trolls, all of them armed. Olof`s hunting band had twenty-five Norse rangers including Snorri, who wondered, if it was enough. As they watched, one of the trolls picked up a boulder. “We have been seen!”, yelled one of the rangers. Troll lobbed the boulder sized of a human head towards the men like it would not have weighed nothing. Rock caught Snorri`s chest making sound like breaking rotten twigs. “Are you all right Snorri?”  “Ach, what doesn´t kill you...” He paused for a moment and coughed, spilling small droplets of blood on the snow. “...Hurts like hell. Now charge them while they are still dazzled of being followed.” He closed his eyes and started to chant a prayer-spell to Odin, making the stag-skull`s eyes flicker with green witchlight and then sent a thunderbolt flying.

Liikaa metallimusiikin ja Warhammerin sekakäyttöä on selvästi ilmassa.

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Ohi on!

Neljä kuukautta stressiä ja harjoitusta, unettomia öitä ja murtunutta mielenterveyttä. Tunnottomat varpaat ja vereslihalle kynsitty oikea olkapää ynnä frakin vuokrasta kriisin kokenut pankkitili. Sekä päällimmäisenä ihan mahtava ja onnistunut fiilis!
Tätähän ei kukaan osannut odottaa
Tuli päivitys vähän myöhässä mutta jatkoista selviäminen vei oman aikansa.
Figujakin vois kohta taas maalata mutta katotaan sitä sitte aamulla. Kirjoittelemisiin!

tiistai 5. helmikuuta 2013

Kirjoja ja taas kirjoja

Fantasiakirjallisuuden kuluttajat voivat luultavasti jossain vaiheessa siirtyä kovempiin aineisiin eli alkukieliseen fantasiaan. Itse olen hieno varoittava esimerkki. Slayer-kirjoihin (vasen) tutustuin jo toissa kesänä ja nyt olisi tarkoitus lukea ensimmäinen Gotrek & Felix uudestaan englannin viitoskurssin kirjaesseen puitteissa. Sain joululahjuksena myös nuo kuuluisat Song of ice and fire -kirjat joihin pitäisi tutustua nyt syvemmin. 35 viikkotuntia vain syö rentoa lukuaikaa liiaksi vähän vähemmän rennolla lukuajallaan. Vanhojen tanssitkin pukkaa päälle eikä osa niistä rituaalisista heilumisista uppoa ogrenkallooni kuin ankaralla itsenäisellä harjoittelulla, jos silläkään.
Kirjoittelemisiin!

Eipä muuten vielä! Kävin viikonloppuna Oulussa pelailemassa kaikenlaista fantasiaa, seassa testihammerpeli örkeillä. Vihernahat on kyllä astetta kreisimpi armeija, ei voi muuta kyllä sanoa. Vai mitä sanotte jousimiehistä, jotka saavat yhtäkkisen innostuksen puuskan la lähtevät rynnimään päin vihollisia kävellen samalla oman fanaticin päältä ottaen osumaa. :DDD

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

R.I.P.:Yarzelin liimatuubi

Taustalla ninja-gnoblar, arvokas lopetus veteraanille.
Hirvittävä suru-uutinen! Eilen illalla noin seitsämän aikaan alkuillasta figuliimani loppui. Sama purkki on kestänyt koko figuharrastukseni ajan eli reilut puolitoista vuotta. Perjantaina pitää käydä Oulun fantsusta uusi mutta haikeaksi vetää kumminkin. Läppäydessäni sanoitin jopa muistorunon tälle "taistelutoverilleni"

                               
Liiman muistolle      

Örkkien, kääpiöin rivistöt karttui
kun sisältös kirkas muoviin taas tarttui
Kun iltaisin kasailin armeijoitain
halpoja trippejä höyryistäs sain
Kun huoneessain leijaili aromit nää
alkoi vanhempianikin epäilyttää.
Warhammer tuli ja elämä meni
kiksejä tuottaa tuo taistelupeli.
Sut puristin tippaan jo viimeiseen
Ja hautasin hiljaa mun roskikseen

:(

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Katolla on shamaani!!!

Kirjoitinko viimeksi jotakin siitä, että minun pitäisi maalata rivijamppoja ensiksi ettei innostus katoa? Nyt menin kuitenkin maalaamaan tuon night goblin shamaanin enkä kadu yhtään. En ainakaan paljoa.
KAKS KILOO SIENIÄ!
 Sain tosiaan inspiraation omalle Da Blue Hoodz -yöhiisiheimolle, joka pitää sinistä väriä vallan ja parhaiten pähisevien sienten tunnusvärinä. Komentoryhmäjäisillä olisi siis siniset huput ja sankareilla, kuten tuo shamaani, myös siniset kaavut. Jotain tarinantynkää piti keksiä noin seitsämällekymmenelle gobbolle kun eiväthän nuo tyhjästäkään ole ilmestyneet meikäläisen armeijaan.

Askartelin myös örkeille tuollaisen unit filler-dioraaman jossa riehuva örkki potkaisee päätä irti maassa makaavalta jousimiehen luurangolta. Mikään ei ole väkivaltaista riehumista parempi aihe örkkidioraamoille, paitsi tietenkin grillaus, mutta se on jo aivan toinen tarina...
 Toivottavasti en kovin pahasti loukannut lukijoiden esteettistä silmää. Kirjoittelemisiin!

tiistai 15. tammikuuta 2013

Huppupäisten angstaajien hyökkäys

Figuarmeijan maalaajan perussääntö numero yksi kuuluu: Aloita aina tylsimmistä ukoista ettei innostus lopahda heti. Näin ollen piti ensimmäisiksi ukoiksi maalata toistakymmentä night goblinia. Kolmen pisteen rivijannujen yksitoikkoinen maalaaminen osaa olla ihmeen terapeuttista.

Jäätävää pensselinjälkeä...
Pieni dioraama. Kaksi hiittä tappelee kulkukoiran kanssa luusta :D


Itse askarreltu fanatic riehuu moukarilla.

Se on ilmassa, okei?
Seuraavaksi kokeilen örkkien perusmosurien maalaamista, mitähän siitäkin tulee. Laitoin tässä paremmat kuvat myös edelliseen postaukseen.
Kirjoittelemisiin ja sitä rataa!

lauantai 5. tammikuuta 2013

Kevään figuprojekteja

Hyvää puuta taas pitkästä aikaa. En ole muuttanut Timbuktuun tahi kuollut vaikka en olekaan päivitellyt hyllyä pariin viikkoon. Joulupostaustakaan en tyhmyyttäni julkaissut, tallensin vain enkä viitsi sitä enää tänne laittaa.
Asiaan. Joulun pyhät kartuttivat muoviukkeleideni kokoelmaa melkoisesti. Serkku toi Puolasta kääpiöiden tykki/urkutykkiaatikon ja diplomi-insinöörin samaa sarjaa. Engineer on jo maaleissa ja kameran laatu on edelleen jätesäiliö.(Yarzeledit: orjuutin siskon järkkärin ja otin uudet kuvat käpsästä)


 Hamsteroin myös jaululahjarahoilla toista kiloa örkkejä ja hiisiä uuteen Warhammer-armeijaani. Tulivat eilen postissa enkä voinut vastustaa kiusausta alkaa konvertoimaan ja laittelemaan ainakin siisteimpiä ukkeleita alustoilleen.
Huh!
Uuteen pataljoonaani kuuluu ainakin spider ridereitä, peikko ja possujen vetämä sotavaunu. Tulen mitä luultavimmin selostamaan kevään mittaan tämän projektin edistymistä pitkäveteisesti ja sumein kuvin.
Vihainen insinööri

Ja sivulta
Kirjoittelemisiin!