The end is nigh!!!

Posti toi...

Ei vielä! Hirveää manaamista, vissiin jo kuukauden ovat mainostaneet "takaisin kouluun" -pelottelua. Miksi haluaisit pelailla kavereiden kanssa tai olla rannalla kun voisit ostaa Jaffa-kyniä Suomalaisesta, nyt koulukirjat -20% (silti liikaa).

Kirjoituslukemisiin!

Ajatus hyvä, toteutus kusi

Suurin piirtein kaiken tekemäni slogan. Pitäis oikeasti investoida siihen järkkäriin. Leikkikää että saatte selvää. Eikä tuo kääntäny muka tuota kuvaa vaikka tarkoitus oli. Prkl!

Yritin tosiaan kevään muodin mukaisesti esitellä vaihtoehtoisia koulun muistiinpanoja aineista historia (Suomesta kiinnostuneet instituutiot keskiajalla) sekä englanti (joku keskustelu elintenluovutuksesta. En sano että nauttikaa, mutta kärsikää.

Tuskailemisiin!
P.s :Viikonloppuna on tarkoitus juhlistaa muuttoani roolipelailemalla Heavymetalperseen biiseihin perustuva warhammer-roolipeli. Katotaan jos jaksan laittaa tänne.

Norja, Ruotsi kirkkoineen, Hansa ja Novgorod

Liittyy myös lakitiedon faktaan "Oikeustoimikelpoisuus päättyy luonnollisen henkilön kuolemaan"

Viikinkejä på engelska

Ensimmäistä kertaa lukion aikana sain käyttää luovuutta la mielikuvitusta kirjoitelmassa. Tätä pitikin odottaa puolitoista vuotta ENA05-kurssille asti. Rautakankienkulla väännetystä fantasianovellista tuli omasta mielestäni ihan onnistunut ja laitan sen nyt lukijoitani kiusaamaan. Jotain eloa pitää blogiin saada vaikka väkisin.

                                                          Norsemen`s quest

Olof brandished his axe tight on his hand while stroking his ash-blonde beard with the other. A round wooden shield bearing the runic emblem of his clan was still strapped to his back. His chainmail clinked quietly as the breezing wind of the mountains made him shiver for a moment. Olof wished the wind would be the only thing that made him shiver. He had been sent here, mountains of Jotunheim, to chase a band of trolls who had marauded and looted the ranges of his village. Olof pondered what life would be if there were no such menaces like trolls, pixies and waterfolk. Probably utterly dull as he came to conclusion.

“Troll hides are thick and hard to penetrate with blades.” Olof turned to the man who said that. Snorri Ormsson had walked beside Olof and currently leaned to his staff, a sturdy oaken shaft with magical trinkets and a stag skull bound on it`s top. Snorri was a grim, elderly man with a long, grey beard and hunched posture, as he bore a cargo of six decades on his shoulders. He was the spellsinger of Olof´s tribe, a highly respected master of runic lore. “Luckily we have you and your powerful spells to charr those stone-skinned fiends”, Olof responded with a dry laughter.

“Look Snorri, trolls!” Norsemen had finally reached the trolls who they saw advancing slowly about two hundred paces away in a valley below. There were four trolls, all of them armed. Olof`s hunting band had twenty-five Norse rangers including Snorri, who wondered, if it was enough. As they watched, one of the trolls picked up a boulder. “We have been seen!”, yelled one of the rangers. Troll lobbed the boulder sized of a human head towards the men like it would not have weighed nothing. Rock caught Snorri`s chest making sound like breaking rotten twigs. “Are you all right Snorri?”  “Ach, what doesn´t kill you...” He paused for a moment and coughed, spilling small droplets of blood on the snow. “...Hurts like hell. Now charge them while they are still dazzled of being followed.” He closed his eyes and started to chant a prayer-spell to Odin, making the stag-skull`s eyes flicker with green witchlight and then sent a thunderbolt flying.

Liikaa metallimusiikin ja Warhammerin sekakäyttöä on selvästi ilmassa.

Ohi on!

Neljä kuukautta stressiä ja harjoitusta, unettomia öitä ja murtunutta mielenterveyttä. Tunnottomat varpaat ja vereslihalle kynsitty oikea olkapää ynnä frakin vuokrasta kriisin kokenut pankkitili. Sekä päällimmäisenä ihan mahtava ja onnistunut fiilis!
Tätähän ei kukaan osannut odottaa
Tuli päivitys vähän myöhässä mutta jatkoista selviäminen vei oman aikansa.
Figujakin vois kohta taas maalata mutta katotaan sitä sitte aamulla. Kirjoittelemisiin!

Pikainen kuulumispäivitys

Järjestyksessä  meikäläisen seitsemäs koeviikko pärähti käyntiin tiistaina alkemian (KE3) kokeella jatkuen tänään uhkapelin teorialla (MAA05). Täydet kuusi koetta viikossa on kyllä aikamoinen elämys. Löysin tuottavan koekertauksen aikana jopa lähes hauskan kuvan liittyen löyhästi aiheeseen.

Sitten vähän hypetystä talven uutuuksista: HeavyMetalPerse julkaisi uuden Aikakirjat-levyn männä viikolla, Red dragon inniin ilmestyi kaksi uutta hahmolisäosaa ja DvGioghi(?, en osaa kirjoittaa kunnolla) julkaisee tässä kohta Samurai sword- nimisen jännyyspelin feodaaliajan japanista. Mitenkähän meikä saa rahat riittämään?
Just joo ja kirjoittelemisiin!

Eräkurssin eräselvä tarina

Aiemmin mainittu eräkurssi perjantaista sunnuntaihin meni oikein mainiosti, 40 kilometriä ei tuntunut vielä missään. Nyt maanantaina särkee ja kolottaa, kantapäät ilmoittavat kivuliaasti rakoistaan, hartiat kiusaavat ja ties mitä muuta. Laitetaan nyt kumminkin jotain juttua kun kerran luvattiin, kuvia ei ole paljoa kahdesta syystä:
a) Patikoidessa ei oikein ehdi kaivaa puhelinta joka välissä esiin ja kamera jäi turvallisuussyistä kotiin
b) Virtaa säästääkseni pidin virtoja poikki. Arvatkaas vaan tuliko 3+ kuukkelia vetämään rinkiä nuotiopaikalle heti kun sain taas virran pois ja häipy heti kun ne sai taas päälle. Lisäksi monet kuvat sisältävät vettä, joka usein kuohuu mutta taukopaikat oli sellaisia.


Perjantai
Lähdettiin lukiolta vartin yli kymmenen ja kerrattiin linkassa mitä ruokakunnalta jäi kotia, vilttiä tai hammasharjaa saatetaan vielä ikävöidä ja minulta löytyy porukan ainoa purkinavaaja. Olimme Oulangan luontokskuksessa puolenpäivän aikaan ja katsoimme esittelyvideon puistosta (tehty joskus kasikytluvulla, informaatioarvo huipussaan) ja kiertelimme luontonäyttelyssä tai kuka missäkin.

Karhu

puiseva tukkijätkä

Puistosta löytynyt kivikirves

Mutuja akvaariossa

Olimme käppineet keskuksesta lähtien reilun kilometrin kun pidimme

Kiviä, kiinnostaa

ensimmäisen tauon ihastelemassa niin mainostettua Kiutaköngästä. Ei siinä, ihan komea paikkahan se oli mutta olin tietämättömyyttäni odottanut jotain Niagaramaista luonnon vesipuistoa. Alla muutama kuva parista kulmasta ja kuohusta.

Ensimmäisen päivän patikointireitti meni suurimman osan sen rotkon reunalla, jonka pohjalla Oulankajoki virtasi. Maisemat ja näkymät alas olivat hienoja mutta taukopaikathan olivat tietenkin siellä, missä rotkon edessä on pirusti puita. Tästä esimerkki oikealla.

Lounaspaikkamme Ansakämppä tuli vastaan 7.5 kilsan jälkeen. Täytin joesta siinä vaiheessa mukavasti huvenneet vesivarastoni. Ehdin juoda reilut puoli litraa jokivettä raakana kun ohjaava opettaja neuvoi keittämään veden puhtaussyistä. Just=D. Alla pari taukokuvaa.

Keskimmäisessä kuusessa on kuukkeli. Oikeasti.

Oulankajokea

Maggarat paisteltuamme lähdimme kulkemaan, tällä kertaa toiset seiskapuoli sisämaahan. Olimme yöpaikallamme Jussin kämpällä minuutin yli seitsämän kun suunnitelmassa luki 19.00. Valmistimme ruokakunnassa päivällis-illalliseksi pirkan kuivapastaa ala nötkött. Keittäjänä toiminut henkka onnistui sotkeman trangian KAIKKI osat yli kuohuneeseen pastaan. Illasta ei ole kuvia, en tiedä miksi.

Lauantai
Herätys kello 7, telttojen purku (mökissä oli joku muu porukka) ja aamupalaksi puuroa ja "twilight- teetä" :D (Twinings, emme osaa puhua). Taas muutama kilsa käppäilyä, kävelimme silmät ummessa pullojen täyttöön varatun lähteen ohi koska sen kyltit oli purettu, hyvä hyvä metsähallitus.

Olmeekkien kivipää?

Oltiin random laavulla pitkä lounastauko, sai trangiallla tehdä ruokaa. täältä on muutama kuva.

Meikän takki roikkuu kyltissä, taustalla jonkun teltta.

Vieressä vastaus, ilmeisesti kalamiehiltä.

Laavun seinä: "saatanan kalamiehet, siivotkaa edes jälkenne"

Sitten seurasikksi kilometriä saatanallisenn yliolennon suunnittelemaa, lisääntymiselimen levyistä, kivikkoista jne. rantapolkua. Veteen oli polun reunasta noin tuuma ja joki kuulemma tulvii keväällä. "Karhunkierros avoinna vuoden ympäri." Epäilen. Kalliot vastarannalla oli taas jänniä kallioita, kuva alhaalla. Kompastuin matkalla polun poikki kaatuneeseen keloon ja teloin oikean sääreni. Tömän jälkeen oli luvassa vielä kiipeilyä jossain rinteellä. Motoriset taidot, ketteryys ja eteenkin puhekyky olivat seuraavan tunnin zombin luokkaa väsymyksen takia.

15 kilometrin päivävaelluksen jälkeen saavuimme raunioina Siilastuvalle. Matkalla sattui melkoinen wtf-hetki; Kyltissä luki Juuma (paikka josta linkka lähtee seuraavana päivänä) 3 km ja Siilastupa (seuraava yöpaikka) 3.5 km. Ilmeisesti kävelemme huomenna ympyrää. Siilastuvan vieressä kulki jyrävänkoski, mahtava paikka. Just semmonen, mitä voi laadukkaalta koskelta odottaa. Harmi vaan, että kosken lähellä hengailu aiheuttaa jatkuvaa kusihätää.

Jyrävän

koski

Sunnuntai
Tänään vuorossa 3.5 kilometriä käppäilyä. Vielä taukokin välissä. Ei paha.And now we shall march towards our kingdom. Tauko puolessavälissä myllykoskella, nimen mukaisesti siellä oli vanha mylly. NO SHERLOCK

Matkan lopussa Juumassa reissussa rähjääntynyt jengimme raidasi kahvilan munkkihyllyn tyhjäksi. Itsehän olin vielä varsin virkeässä kunnossa enkä varsinkaan haissut eau de hiki-savulle.
Kirjoittelemisiin!

Lisää pikku-ukkoja ja eräläppä

Goten morgen taas teillekkin näin viideltä iltapäivällä monen päivän kirjoitustauon jälkeen. Tahti ei päätä huimaa mutten usein jaksa kaheksan tunnin päivän jälkeen enää edes painaa nkoneen virtanappia. Tämä oli sellanen päivä mutta sisulla mennään.

Ensiksi jutskaa koulusta. Meidän lukio tarjoaa näin syksyisin erikoista liikunnan kurssia, nimittäin erä- ja vaellus-sellaista. Tarpeellinen kurssimerkintä rapsahtaa kolmen päivän/ 40 kilometrin vaelluksella Kuusamon Karhunkierroksella. Osallistujat jaettiin tänään ruokakuntiin (meillä kolme raavasta miestä including minä) jotka ostavat itse omat ruoat, hommaavat itselleen teltan, keittimen, lasolia, ea-pakin ja muuta tarhaa ja turpeellista. Fiilis on melko korkealla tästä arjen katkaisijasta ja teen siitä luultavasti piitkän kuvareportaasin aiheeseen sopimattomaan blogiini. Nyt vaan maihareita lankkaamaan.=D

Ja sitten uutta Hammeriukkoa, nimittäin kääpiöiden armeijaani johtava Lord, jota pelataan tappavalla riimukombolla ja läpäisemättömällä armorilla. Asiaa osaaville tiedoksi että figu on Pääkallosolan Taistelun thane.
 Kiiltävä gromgril armour, lohikäärmesarvinen ja silmikollinen kypärä sekä  turkisreunusteinen viitta tuovat melkoisen ylimysmäisen fiiliksen ja teot puhuvat puolestaan kun mies teurastaa vähintään neljä kaaoksen(=saatanan) palvojaa per vuoro ja kerran hakattiin haloiksi 18 dryadia=DDD.

Posee posee...

Lopuksi tällainen kuva-arvoitus. Te, jotka näitte tuon linnan viime kesänä, huutakaa nyt suureen ääneen kommenttia.

Kirjoittelemisiin!

Hyppimistä

Lukio-opiskelu alkoi taas, tällä kertaa reilulla määrällä hyppytunteja. Tämä taas johtaa ylimääräiseen koneella roikkumiseen (kuten juuri nyt) ja blogin aktiiviseen päivittämiseen. Asiasta kukkaruukkuun tätä blogia ei ole tarkoitettukaan säännöllisesti päivitettäväksi eli kirjoittelen milloin nyt sattuu olemaan vapaata. Koeviikoilla ja kahdeksan tunnin koulupäivinä tuskin ilmestyy uutta ainesta. Lomilla ja sellaisilla olen taas aktiivisempi.

Vielä ilmoitusta; jos säkä käy, viimeistään huomenna saan julkaistua ensimmäiset (sumeat) kuvat maalaamistani Warhammer-ukkeleista ja ehkä jotain ekstraa.
Kirjoittelemisiin!

Kirjahylly aukeaa

Näin kesäloman viimeisenä päivänä olo on vähintäänkin tyhjänlainen. Kaikenlaista olisi vielä halunnut tehdä mutta opiskelijan arki painaa päälle.Aku Ankka tappoi viimeisetkin lomafiilikset perinteisellä lukujärjestys-ja-ankanpoikien lomaltapaluuseikkailu -combollaan.

Yhden uuden jutun saan kuitenkin tehtyä kesäloman puitteissa: oman blogin aloittamisen. Tämä on pyörinyt mielessäni jo jonkin aikaa ja nyt sain siihen hyvän tekosyyn. Pieleenhän tämä meni jo alussa kuten huomaatte kahdesta täysin samasta blogistani täällä mutta tämä kone nyt on mitä on.

Mutta asiaan. Tässä blogissa tulen luultavasti käsittelemään oldschool-nörtteilyäni pelien ja kirjojen parissa, lesoilla Warhammer-figuillani ja ehkä jopa kertoilla juttuja elämästäni(???). Lukemaan vaan jos kiinnostaa tai jos ei kiinnostakaan.

Loppuun pitää vielä todeta, että tällaiset yksityisten nobodyjen blogit ovat kuin keittiön pöydälle jätetty päiväkirja: ei niitä lue kuin uteliaat perheenjäsenet ja muutamat asiaan vihkiytyneet kaverit.