Penkkaripuku: Sigmarin pappi Mordheimista

Two huge stone gargoyles squatted in front of the crumbling arch of the gateway, leering at Marius
and his henchmen as they approached. Lapzig made the sign of the sacred hammer across his chest as they passed
between them. The wall itself was already being reclaimed by the land, tendrils of ivy grew everywhere
and patches of moss were spreading over the ancient blocks. As they passed into the shadow of the Gargoyle Gate, Marius and Hensel saw the City of the Damned
properly for the first time.
Just inside the gate was a wide cobbled square, the stores around its edge were old but still standing. Their
windows were broken, the doors had been stolen for firewood, even the timbers of some had been hacked at for precious fuel. The empty window frames and doorways stared at them like stone skulls.
“It’s pretty tame here. Wait until we get further in, then you’ll really understand what has happened to this
place,” Lapzig growled. With a flick of a finger he sent one of his men to scout ahead. Just then a wheezing
cough reverberated around the courtyard and all turned to see a hunched figure limping across the square
towards them, swathed in rags.
“Tell ye fortune, sires?” the stranger asked. His eyes were

 Posessedien Darksoul paikannettu!!!

covered in bloodstained bandages and a palsied leg
protruded at an odd angle from beneath the old man’s
tattered, stained white robes.
“Get thy devilry from me!” bellowed Marius with wide,
staring eyes. He wrenched his sabre from its scabbard
and brandished it in the beggar’s face. “Worshipper of
darkness, I shalt run thee through!”
“Wait!” the beggar cried, holding up a bony hand. “’Tis
not from Chaos comes my visions, but from holy Sigmar
himself.” The man fumbled in his robes and pulled out a
tarnished icon of a hammer. “I was a priest here once.
When the sky fell I clawed out my eyes so that I would
not see the evil around me, only Sigmar’s great wisdom.
He tells me that you should turn back now to save your
soul. One does not leap into damnation, one walks there
a step at a time.”
“Begone with your riddles, wretch,” Lapzig interrupted,
shoving the old man away. “We must not tarry within the
walls too long, already there will be others aware of our
presence.”

-Mordheim rulebook

WAIT!!!!

Paljon onnea, Yarzel!!!

Tänään onkin älyttömän paljon asiaa teille bittivirtojen kalastajille. Pitää kait käyttää fancyja alaotsikoita. Ensimmäisenä ja ehkä tärkeimpänäkin asiana..

SYNTTÄRIT!
Aivan, olen tänään saavuttanut level-upin, kuten kollegani Vulpes Arctos tänään minulle osuvasti kirjoitti. Synnyin siis about 17 vuotta sitten Kokkisodan aikaan (selittää kai jotain). 17 on jotenkin masentava ikä kun ei ole oikein enää skidi muttei vielä ihan aikuinenkaan; lastenlippua en voi enää ostaa mihinkään eikä lapsilisäkään enää rullaa samaan aikaan kun pitää kitkuttaa polkupyörällä, koska autoakaan en saa vielä ajaa. Mutta angstaus sikseen, salamurhaajat feilasivat taas. Hieman juhlimista meksikolaisessa ravintolassa ja mieli on korkealla. eikä synttärinä saa olla murheissaan. Ai niin, sain myös lahjoja. Laitetaanpa alustava lista tähän mennessä tulleista:
 Muutama kortti
Mayojen testamentti-pokkari
600 grammaa muumi hedelmälakritsia
pez-annostelija
komea piirrustus mäkiautosta
2 sukulakua
es energy drink :DDD
Vielä on ainakin pari saamatta mutta niistäkin sitte joskus myöhemmin.

Kirppari täyttää pelihyllyä

Tämänpäiväinen reissuni alueen sykkivään metropoliin Rovaniemelle toi mukavan yllätyksen. Menin jostakin päähänpistosta kirpparikompleksi Vintikkiin (mitä lie tuo nimi tarkoittaakin, hmm...) ja näin hyllyssä varsinaisen aarteen: Reiner Knizian suomenkielisen Taru sormusten herrasta-lautapelin. Olen halunnut sen kokoelmiini jo usean vuoden ajan, mutta koska se on julkaistu suomeksi 2001 sitä on mahdoton löytää enää kaupoista ja huutonetissäkin hinnat on aina 25 euron paremmalla puolen. Otin pelin hyllystään.ja katsoin kauhunsekaisella odotuksella hintalappua; 5€!!! Otin laatikon kainaloon ja lähes juoksin kassan kautta ulos ettei muut nörtit löydä sitä, ihan vaan kaiken varalta:D. Tarkemmin pelistä sitten joskus.

Troll´d by kustantamo

Kuten kukaan teistä ei tiedä, kävin kesällä Tukholman suurimmassa fantasiakirja- ja -pelikaupassa Science fiction bokhandelnissa. Ostin muun kaman mukana kirjan Thud!, Terry Pratchettin Kiekkomaailma-sarjaa englanniksi, koska en ole kyseistä kirjaa lukenut eikä sitä oltu finskiksi vielä edes käännetty. Ettekä ikinä arvaa, minkä kirjan enmuistamikä-kustannus oli julkaissut suomeksi. Huomasin tänään kirjakaupassa Problem, Yartziccer?

Pakkailua reissuun

Viimeisimpänä ja vähäisimpänä valmistelut eräkurssille ovat jo kasausta vaille valmiina. Lähtö on perjantaina aamupäivällä ja saatan selvittyäni kirjoittaa siitä hyllyyn.

Nyt vaan äkkiä keräämään lisää expaa tasoon 18. Kirjoittelemisiin!