Kirjahylly: Perkeros

Esittelen tällä kertaa sarjakuvaa, nimittäin uutta kotimaista sarjistuotantoa. JP Ahosen uusi pitkä albumi Perkeros kertoo  täysin erilaisten jäsenten harrastelijahevibändin sekoiluista, ongelmista ja onnistumisista. Bändiin kuuluu sönköttävä sosiopaattikitaristi, kauppistyttökiippari, kebulainen solisti-kitaristi, hippigurubasisti ja rumpalina riehuva karhu. Aivan niin.
 Rokut ja persaukiset opiskelijat ovat muutenkin tuttuja Ahosen muista sarjiksista (Villimpi pohjola, loistava btw.) ja harrastuspaineita ja luentojen välttelyä on tässäkin teoksessa riittämiin, ei kuitenkaan liikaa.

Visuaalinen puoli pelittää loistavasti, varsinkin keikkojen surrealistiset ekstaasikuvitukset ovat mahtavia. Joskus, esimerkiksi tappelukohtauksissa, kun koko kerronta on kuvituksen varassa vähintään koko aukeaman putkeen ja ruutujen asettelu on vähintäänkin futuristinen, on tapahtumista vähän hankala saada selvää mutta mitäpä minä juntti mistään ymmärrän.

Omasta mielestäni Perkeros on ehkä tämän vuoden paras fantasiasarjakuva. Jaa että miksi fantasiaa? Mistähän sitä aloittaisi. No, esimerkiksi musiikki on (XXXXXXXX XXXXXXXXXX) ja kilpaileva bändikin on (XXXXXXXXX) ja basisti Kervinenkin on (XXXXXXXXXXXXXXXX XXXXXX)... enpä muuten kerrokkaan, saatte itse lukea :D

Jos Perkeroksen jälkeen, miksei vaikka ennen, haluatte huuhtoa aivonne meikäläisen tuottamalla englanninkielisellä roskafantasialla Warhammer-maailmasta niin olkaa hyvä vain.

Kirjoittelemisiin!

Kirjahylly: Tulen ja jään laulu

Taas tulee postausta! Olen tosiaan ehtinyt tuossa hienossa sarjassa kolmannen kirjan sivulle 800 eli sain jo tv-sarjankin kiinni. Ajattelin vähän silmäillä tässä kirjoitelmassa risuja ja ruusuja tähänastisesta lukemastani.

Kirjoissa hienoa on ollut niiden kouriintuntuva keskiaikainen realistisuus. Harvempi fantasiakirja sisältää lapsimorsiankauppaa ja päätöntä määrää teloituksia (heh). Toiseksi hahmot ovat mielenkiintoisia (paitsi Catelyn, joka käy läpi saman sisäisen valitusmonologin aina kun joku sanoo hänelle tyyliin "päivää") ja  niiden maailmaan pääsee hyvin sisälle. Niitä vain on niin saatanasti ja lisää tuntuu tulevan koko ajan. Juonenkäänteet ovat myös yllättäviä, joskus hyvä ja joskus huono juttu.

Välillä tuntuu siltä, että Martin on vetänyt jotain aineita, mennyt frenzyyn ja tappaa yhdessä täysin puun takaa tulevassa tapahtumassa neljänneksen nimeämästään hahmokaartista, eikä nyt puhuta edes taisteluista, joita on kirjan aikana riittämiin (prkl, kunnon rähinät eivät edes pääse tarkkaan kuvailuun kun niitä vain selvitetään jälkikäteen!), vaan ihan jostain randomista. Vaikuttaa siltä, että G.R.R latelee lisää hahmoja lonkalta ja herää jossain vaiheessa sanoem "Voe helevetti, en jaksa enää kirjoittaa noista. Ei muuta kuin tappomoodi päälle!" Joillakin hahmoilla jää myös joskus levy päälle ja ne toistavat koko esiintymisensä läpi paria fraasiaan. Kuulostaako tutulta?
"Blood of my blood!"
"It is known!"
"You know nothing, John Snow!"
"Stupid little bird!"
Ja niin edelleen...

Nyt riittää ragetus. Kirjat ovat kaikesta huolimatta loistavia.

P.S. Minun piti kirjoittaa siitä roolipeli-illasta mutta siitä tuli niin läppä ettei toista ole eikä siitä saa kunnollista tarinaa. Voin tässä selostaa muistin varassa vähän tarinaa jengimme hahmoista, saattepahan nauraa. Ei tosikoille.

Eldillor Penis-Rectum: Haltijalähettiläs, androgyyni mieshuora sekä alkoholisti. Syö palikan warpstonea, lukee kiellettyjä kirjoja ja tulee seikkailun aikana nekromantikoksi.

Mueller-Hochenzoller: Paikallisen natsipuolueen agitaattori. Perhanan ärsyttävä, yrittää jatkuvasti värvätä puolueeseensa täysin vääriä henkilöitä, kuten peikkoja ja lukutaidottomia maaorjia. Tapaaminen suurdemonin kanssa velhojen vuorella kasvattaa hänelle sarvet päähän.

Ivanovits: Haltijametsästäjä, radikaali rotuajattelija, ampuu vahingossa Hochenzolleria pitkäjousella
koettaessaan osua Pahaan Paavoon.

Magnar of Thenn: Kääpiöiden riimunkantaja, kätevä varsijousensa kanssa, taikamiekkaa heiluttava messias, peikon ja velhon surma.

Thorgrim Copperhelm. Mustaruutikivääriä paukutteleva kääpiösotilas, ennakkoluuloinen haltijoita kohtaan, juoppo, yrittää pelastaa kääpiörangerkylänsä peikkokuningas Ahmanin vallasta.

Futotcha Tebu: Ogre, kouluttautunut ninjaksi Nipponissa, Thorgrimin ryyppykaveri

Nori: Tebun lemmikkignoblar

Peliä inspiroineet HeavyMetalPerseen biisit: Paha Paavo, Legenda taikamiekasta, Lohikäärmeen laulu, Tapio, Peikkotyrannin kuolema, Noitien tuho (tsekatkaa!)

Kirjahyllystä: Veitikka by Veikko Huovinen

Sain taannoisella Uleåborgin reissullani suosituksen lukea tämän hieman härösti nimetyn alternative-historiallisen kirjan kultaiselta 70-luvulta. Kirjoittajahan on legendaarinen Veikko Huovinen ja aiheenahan on kannen mukaan A. Hitlerin elämä ja teot.

Tässä vaiheessa korostan, etten ole skini, vaikka luen tällaisia ja suosittelijallakin on tukka päässä.

Tässä opuksessa Huovinen tarjoilee sellaista "vakavasti otettavaa" teoriaa, että Hitler olisikin toteuttanut koko maailmansotahommat plus muut diktaattorihommat vain läpällä ja tehnyt vain maailmanluokan pilan koko planeetalle ja eritoten Saksan sotaisalle kansalle. Miksi muuten H olisi kussut niin ruhtinaallisesti kaikki niin hyvin menneet suunnitelmansa sodan loppupuolella. Tässä auttaa hitlerin paras kaveri Goebbels. Kaiken lopuksi H ja G lähtevät garguun Berliinin valtakunnankansliasta murtautuen aseellisesti liittoutuneiden piirityksen läpi, mistä esitetään todisteena yläoikealla oleva autenttinen valokuva, jonka Huovinen on pöllinyt jostain päiväkirjasta.

Kirjasta tekee vaikuttavan se, etää Huovinen on oikeasti nähnyt vaivaa ottaessaan selvää Shitlerin menneisyydestä aina pikkuvauvasta lähtien. Tai niinhän sitä luulisi. Historiallisten faktojen joukkoon on pudoteltu muutamia "oman tutkimustyön" tuloksia kuten Huovisen tekemiä haastatteluja ja jostain roskiksesta haettu päiväkirja, jota Veikko ainoana tutkijana siteeraa. Näin löydetään Aatusta monenlaisia yllättäviä piirteitä, mitä eivät historiankirjoittajat ole ymmärrettävistä syistä hänestä kertoneet. 1900-luvun historiaa tunteville kirja on oikea humoristinen elämys, kun vanhat käsitykset kääntyvät hauskasti päälaelleen.

Veitikka innostaa minut varmaankin tulevaisuudessa lukemaan lisää Huovisen kirjoja. Kirjahyllyn tulevista aarteista voin vihjaista ainakin oletettavan scifiparodia-roolipelin kamppanjan sekä maailman, joka on kiekon mallinen
Kirjoittelemisiin!

Paljon onnea, Yarzel!!!

Tänään onkin älyttömän paljon asiaa teille bittivirtojen kalastajille. Pitää kait käyttää fancyja alaotsikoita. Ensimmäisenä ja ehkä tärkeimpänäkin asiana..

SYNTTÄRIT!
Aivan, olen tänään saavuttanut level-upin, kuten kollegani Vulpes Arctos tänään minulle osuvasti kirjoitti. Synnyin siis about 17 vuotta sitten Kokkisodan aikaan (selittää kai jotain). 17 on jotenkin masentava ikä kun ei ole oikein enää skidi muttei vielä ihan aikuinenkaan; lastenlippua en voi enää ostaa mihinkään eikä lapsilisäkään enää rullaa samaan aikaan kun pitää kitkuttaa polkupyörällä, koska autoakaan en saa vielä ajaa. Mutta angstaus sikseen, salamurhaajat feilasivat taas. Hieman juhlimista meksikolaisessa ravintolassa ja mieli on korkealla. eikä synttärinä saa olla murheissaan. Ai niin, sain myös lahjoja. Laitetaanpa alustava lista tähän mennessä tulleista:
 Muutama kortti
Mayojen testamentti-pokkari
600 grammaa muumi hedelmälakritsia
pez-annostelija
komea piirrustus mäkiautosta
2 sukulakua
es energy drink :DDD
Vielä on ainakin pari saamatta mutta niistäkin sitte joskus myöhemmin.

Kirppari täyttää pelihyllyä

Tämänpäiväinen reissuni alueen sykkivään metropoliin Rovaniemelle toi mukavan yllätyksen. Menin jostakin päähänpistosta kirpparikompleksi Vintikkiin (mitä lie tuo nimi tarkoittaakin, hmm...) ja näin hyllyssä varsinaisen aarteen: Reiner Knizian suomenkielisen Taru sormusten herrasta-lautapelin. Olen halunnut sen kokoelmiini jo usean vuoden ajan, mutta koska se on julkaistu suomeksi 2001 sitä on mahdoton löytää enää kaupoista ja huutonetissäkin hinnat on aina 25 euron paremmalla puolen. Otin pelin hyllystään.ja katsoin kauhunsekaisella odotuksella hintalappua; 5€!!! Otin laatikon kainaloon ja lähes juoksin kassan kautta ulos ettei muut nörtit löydä sitä, ihan vaan kaiken varalta:D. Tarkemmin pelistä sitten joskus.

Troll´d by kustantamo

Kuten kukaan teistä ei tiedä, kävin kesällä Tukholman suurimmassa fantasiakirja- ja -pelikaupassa Science fiction bokhandelnissa. Ostin muun kaman mukana kirjan Thud!, Terry Pratchettin Kiekkomaailma-sarjaa englanniksi, koska en ole kyseistä kirjaa lukenut eikä sitä oltu finskiksi vielä edes käännetty. Ettekä ikinä arvaa, minkä kirjan enmuistamikä-kustannus oli julkaissut suomeksi. Huomasin tänään kirjakaupassa Problem, Yartziccer?

Pakkailua reissuun

Viimeisimpänä ja vähäisimpänä valmistelut eräkurssille ovat jo kasausta vaille valmiina. Lähtö on perjantaina aamupäivällä ja saatan selvittyäni kirjoittaa siitä hyllyyn.

Nyt vaan äkkiä keräämään lisää expaa tasoon 18. Kirjoittelemisiin!

Kirjahyllystä: Jäätuulen laakso-trilogia

Tänään tuli idea kirjoittaa kirja-arvostelu, joten kaivoin tämän kuuluisan kirjahyllyni päällimmäiset kirjat eli R. A Salvatoren kirjoittamat Kristallisauva, Hopeavirrat ja Puolituisen kivi. Näistä kirjoista muodostuu yhtenäinen kokonaisuus. Ostin koko trilogian ihan sokkona alkukesästä viidellä eurolla kirja vain, koska kannet olivat komean näköiset.


Kirjat sijoittuvat Forgotten Realmsiin, erääseen D&D-lisämaailmaan. Realmsissa asustelee kaikenmoista mörköä ja demonia, kääpiöitä, haltijoita, ihmisiä ja pahansuopia velhoja, eli perrrrrfecto sarja tällaiselle nörtille. Kirjoissa on neljä sankaria jotka seikkailevat fellowshippinä milloin kenenkin ongelmia ratkomassa. Nämä sankarit sattuvat olemaan kapinallinen musta haltija (sadistirodun valkoinen lammas), kääpiö (kotilouhoksestaan ajetun klaanin kuningas), ihmisbarbaari (kaksimetrinen korsto joka tappelee maagisella moukarilla, em. kääpiön ottopoika) sekä puolituinen (ärsyttävä pikkurikollinen joka pakoilee ex-työnantajansa lähettämää palkkamurhaajaa). Näin on kasassa eeppinen seurue.

Tapahtumiltaan kirjat ovat mielestäni kuin mashuppi Hobitti- ja Taru sormusten herrasta- kirjoista. Noh, päättäkää itse: Ensimmäisessä kirjassa käydään vihoittelevat kansat yhdistävä eeppinen sota luonnottomassa kivitornissa asuvaa, maailmanvalloitusta suunnittelevaa pahaa velhoa ja hänen örkkiarmeijaansa vastaan, toisessa kirjassa lähdetään vapauttamaan kääpiöiden linnoitusta (sankarikääpiön koti), jonka on vallannut puhuva lohikäärme, jonka kääpiöt herättivät kaivamalla liian syvälle rikkauksia tavoitellessaan ja kolmannessa opuksessa pelastetaan puolituista, joka on siepattu hänen roistomaiselta hahmolta pöllimänsä ihmisten mieliin vaikuttavan taikakilluttimen takia, jonka jokainen haluaa omistaa. Sounds familliar?

Kaikesta lainailusta huolimatta voin suositella kirjoja kaikille mahtavien ei-lotrimaisten elementtien takia. Legendaarinen taistelu haisevalla suolla 100+ peikkoa vastaan keskiyöllä, sekoilu aavikolla tai kilahtaneen ja jekkuja rakastavan velhosuvun kartanossa on kyllä minusta omaperäistä, meritaisteluita unohtamatta.

Enempää spoilaamatta suosittelen kaikkia fantasiahörhöjä ja miksen muitakin lukemaan kirjat heti, kun käsiinne saatte vaikka kuinka olisi kiirettä. hakua helpottamaan ekan kirjan koodi: ISBN 951-887-100-0

Huh, kun tuli pitkä postaus. Kirjoittelemisiin!