maanantai 25. helmikuuta 2013

Viikinkejä på engelska

Ensimmäistä kertaa lukion aikana sain käyttää luovuutta la mielikuvitusta kirjoitelmassa. Tätä pitikin odottaa puolitoista vuotta ENA05-kurssille asti. Rautakankienkulla väännetystä fantasianovellista tuli omasta mielestäni ihan onnistunut ja laitan sen nyt lukijoitani kiusaamaan. Jotain eloa pitää blogiin saada vaikka väkisin.

                                                          Norsemen`s quest

Olof brandished his axe tight on his hand while stroking his ash-blonde beard with the other. A round wooden shield bearing the runic emblem of his clan was still strapped to his back. His chainmail clinked quietly as the breezing wind of the mountains made him shiver for a moment. Olof wished the wind would be the only thing that made him shiver. He had been sent here, mountains of Jotunheim, to chase a band of trolls who had marauded and looted the ranges of his village. Olof pondered what life would be if there were no such menaces like trolls, pixies and waterfolk. Probably utterly dull as he came to conclusion.

“Troll hides are thick and hard to penetrate with blades.” Olof turned to the man who said that. Snorri Ormsson had walked beside Olof and currently leaned to his staff, a sturdy oaken shaft with magical trinkets and a stag skull bound on it`s top. Snorri was a grim, elderly man with a long, grey beard and hunched posture, as he bore a cargo of six decades on his shoulders. He was the spellsinger of Olof´s tribe, a highly respected master of runic lore. “Luckily we have you and your powerful spells to charr those stone-skinned fiends”, Olof responded with a dry laughter.

“Look Snorri, trolls!” Norsemen had finally reached the trolls who they saw advancing slowly about two hundred paces away in a valley below. There were four trolls, all of them armed. Olof`s hunting band had twenty-five Norse rangers including Snorri, who wondered, if it was enough. As they watched, one of the trolls picked up a boulder. “We have been seen!”, yelled one of the rangers. Troll lobbed the boulder sized of a human head towards the men like it would not have weighed nothing. Rock caught Snorri`s chest making sound like breaking rotten twigs. “Are you all right Snorri?”  “Ach, what doesn´t kill you...” He paused for a moment and coughed, spilling small droplets of blood on the snow. “...Hurts like hell. Now charge them while they are still dazzled of being followed.” He closed his eyes and started to chant a prayer-spell to Odin, making the stag-skull`s eyes flicker with green witchlight and then sent a thunderbolt flying.

Liikaa metallimusiikin ja Warhammerin sekakäyttöä on selvästi ilmassa.

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Ohi on!

Neljä kuukautta stressiä ja harjoitusta, unettomia öitä ja murtunutta mielenterveyttä. Tunnottomat varpaat ja vereslihalle kynsitty oikea olkapää ynnä frakin vuokrasta kriisin kokenut pankkitili. Sekä päällimmäisenä ihan mahtava ja onnistunut fiilis!
Tätähän ei kukaan osannut odottaa
Tuli päivitys vähän myöhässä mutta jatkoista selviäminen vei oman aikansa.
Figujakin vois kohta taas maalata mutta katotaan sitä sitte aamulla. Kirjoittelemisiin!

tiistai 5. helmikuuta 2013

Kirjoja ja taas kirjoja

Fantasiakirjallisuuden kuluttajat voivat luultavasti jossain vaiheessa siirtyä kovempiin aineisiin eli alkukieliseen fantasiaan. Itse olen hieno varoittava esimerkki. Slayer-kirjoihin (vasen) tutustuin jo toissa kesänä ja nyt olisi tarkoitus lukea ensimmäinen Gotrek & Felix uudestaan englannin viitoskurssin kirjaesseen puitteissa. Sain joululahjuksena myös nuo kuuluisat Song of ice and fire -kirjat joihin pitäisi tutustua nyt syvemmin. 35 viikkotuntia vain syö rentoa lukuaikaa liiaksi vähän vähemmän rennolla lukuajallaan. Vanhojen tanssitkin pukkaa päälle eikä osa niistä rituaalisista heilumisista uppoa ogrenkallooni kuin ankaralla itsenäisellä harjoittelulla, jos silläkään.
Kirjoittelemisiin!

Eipä muuten vielä! Kävin viikonloppuna Oulussa pelailemassa kaikenlaista fantasiaa, seassa testihammerpeli örkeillä. Vihernahat on kyllä astetta kreisimpi armeija, ei voi muuta kyllä sanoa. Vai mitä sanotte jousimiehistä, jotka saavat yhtäkkisen innostuksen puuskan la lähtevät rynnimään päin vihollisia kävellen samalla oman fanaticin päältä ottaen osumaa. :DDD

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

R.I.P.:Yarzelin liimatuubi

Taustalla ninja-gnoblar, arvokas lopetus veteraanille.
Hirvittävä suru-uutinen! Eilen illalla noin seitsämän aikaan alkuillasta figuliimani loppui. Sama purkki on kestänyt koko figuharrastukseni ajan eli reilut puolitoista vuotta. Perjantaina pitää käydä Oulun fantsusta uusi mutta haikeaksi vetää kumminkin. Läppäydessäni sanoitin jopa muistorunon tälle "taistelutoverilleni"

                               
Liiman muistolle      

Örkkien, kääpiöin rivistöt karttui
kun sisältös kirkas muoviin taas tarttui
Kun iltaisin kasailin armeijoitain
halpoja trippejä höyryistäs sain
Kun huoneessain leijaili aromit nää
alkoi vanhempianikin epäilyttää.
Warhammer tuli ja elämä meni
kiksejä tuottaa tuo taistelupeli.
Sut puristin tippaan jo viimeiseen
Ja hautasin hiljaa mun roskikseen

:(

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Katolla on shamaani!!!

Kirjoitinko viimeksi jotakin siitä, että minun pitäisi maalata rivijamppoja ensiksi ettei innostus katoa? Nyt menin kuitenkin maalaamaan tuon night goblin shamaanin enkä kadu yhtään. En ainakaan paljoa.
KAKS KILOO SIENIÄ!
 Sain tosiaan inspiraation omalle Da Blue Hoodz -yöhiisiheimolle, joka pitää sinistä väriä vallan ja parhaiten pähisevien sienten tunnusvärinä. Komentoryhmäjäisillä olisi siis siniset huput ja sankareilla, kuten tuo shamaani, myös siniset kaavut. Jotain tarinantynkää piti keksiä noin seitsämällekymmenelle gobbolle kun eiväthän nuo tyhjästäkään ole ilmestyneet meikäläisen armeijaan.

Askartelin myös örkeille tuollaisen unit filler-dioraaman jossa riehuva örkki potkaisee päätä irti maassa makaavalta jousimiehen luurangolta. Mikään ei ole väkivaltaista riehumista parempi aihe örkkidioraamoille, paitsi tietenkin grillaus, mutta se on jo aivan toinen tarina...
 Toivottavasti en kovin pahasti loukannut lukijoiden esteettistä silmää. Kirjoittelemisiin!

tiistai 15. tammikuuta 2013

Huppupäisten angstaajien hyökkäys

Figuarmeijan maalaajan perussääntö numero yksi kuuluu: Aloita aina tylsimmistä ukoista ettei innostus lopahda heti. Näin ollen piti ensimmäisiksi ukoiksi maalata toistakymmentä night goblinia. Kolmen pisteen rivijannujen yksitoikkoinen maalaaminen osaa olla ihmeen terapeuttista.

Jäätävää pensselinjälkeä...
Pieni dioraama. Kaksi hiittä tappelee kulkukoiran kanssa luusta :D


Itse askarreltu fanatic riehuu moukarilla.

Se on ilmassa, okei?
Seuraavaksi kokeilen örkkien perusmosurien maalaamista, mitähän siitäkin tulee. Laitoin tässä paremmat kuvat myös edelliseen postaukseen.
Kirjoittelemisiin ja sitä rataa!

lauantai 5. tammikuuta 2013

Kevään figuprojekteja

Hyvää puuta taas pitkästä aikaa. En ole muuttanut Timbuktuun tahi kuollut vaikka en olekaan päivitellyt hyllyä pariin viikkoon. Joulupostaustakaan en tyhmyyttäni julkaissut, tallensin vain enkä viitsi sitä enää tänne laittaa.
Asiaan. Joulun pyhät kartuttivat muoviukkeleideni kokoelmaa melkoisesti. Serkku toi Puolasta kääpiöiden tykki/urkutykkiaatikon ja diplomi-insinöörin samaa sarjaa. Engineer on jo maaleissa ja kameran laatu on edelleen jätesäiliö.(Yarzeledit: orjuutin siskon järkkärin ja otin uudet kuvat käpsästä)


 Hamsteroin myös jaululahjarahoilla toista kiloa örkkejä ja hiisiä uuteen Warhammer-armeijaani. Tulivat eilen postissa enkä voinut vastustaa kiusausta alkaa konvertoimaan ja laittelemaan ainakin siisteimpiä ukkeleita alustoilleen.
Huh!
Uuteen pataljoonaani kuuluu ainakin spider ridereitä, peikko ja possujen vetämä sotavaunu. Tulen mitä luultavimmin selostamaan kevään mittaan tämän projektin edistymistä pitkäveteisesti ja sumein kuvin.
Vihainen insinööri

Ja sivulta
Kirjoittelemisiin!