Kirjahylly: Tulen ja jään laulu

Taas tulee postausta! Olen tosiaan ehtinyt tuossa hienossa sarjassa kolmannen kirjan sivulle 800 eli sain jo tv-sarjankin kiinni. Ajattelin vähän silmäillä tässä kirjoitelmassa risuja ja ruusuja tähänastisesta lukemastani.

Kirjoissa hienoa on ollut niiden kouriintuntuva keskiaikainen realistisuus. Harvempi fantasiakirja sisältää lapsimorsiankauppaa ja päätöntä määrää teloituksia (heh). Toiseksi hahmot ovat mielenkiintoisia (paitsi Catelyn, joka käy läpi saman sisäisen valitusmonologin aina kun joku sanoo hänelle tyyliin "päivää") ja  niiden maailmaan pääsee hyvin sisälle. Niitä vain on niin saatanasti ja lisää tuntuu tulevan koko ajan. Juonenkäänteet ovat myös yllättäviä, joskus hyvä ja joskus huono juttu.

Välillä tuntuu siltä, että Martin on vetänyt jotain aineita, mennyt frenzyyn ja tappaa yhdessä täysin puun takaa tulevassa tapahtumassa neljänneksen nimeämästään hahmokaartista, eikä nyt puhuta edes taisteluista, joita on kirjan aikana riittämiin (prkl, kunnon rähinät eivät edes pääse tarkkaan kuvailuun kun niitä vain selvitetään jälkikäteen!), vaan ihan jostain randomista. Vaikuttaa siltä, että G.R.R latelee lisää hahmoja lonkalta ja herää jossain vaiheessa sanoem "Voe helevetti, en jaksa enää kirjoittaa noista. Ei muuta kuin tappomoodi päälle!" Joillakin hahmoilla jää myös joskus levy päälle ja ne toistavat koko esiintymisensä läpi paria fraasiaan. Kuulostaako tutulta?
"Blood of my blood!"
"It is known!"
"You know nothing, John Snow!"
"Stupid little bird!"
Ja niin edelleen...

Nyt riittää ragetus. Kirjat ovat kaikesta huolimatta loistavia.

P.S. Minun piti kirjoittaa siitä roolipeli-illasta mutta siitä tuli niin läppä ettei toista ole eikä siitä saa kunnollista tarinaa. Voin tässä selostaa muistin varassa vähän tarinaa jengimme hahmoista, saattepahan nauraa. Ei tosikoille.

Eldillor Penis-Rectum: Haltijalähettiläs, androgyyni mieshuora sekä alkoholisti. Syö palikan warpstonea, lukee kiellettyjä kirjoja ja tulee seikkailun aikana nekromantikoksi.

Mueller-Hochenzoller: Paikallisen natsipuolueen agitaattori. Perhanan ärsyttävä, yrittää jatkuvasti värvätä puolueeseensa täysin vääriä henkilöitä, kuten peikkoja ja lukutaidottomia maaorjia. Tapaaminen suurdemonin kanssa velhojen vuorella kasvattaa hänelle sarvet päähän.

Ivanovits: Haltijametsästäjä, radikaali rotuajattelija, ampuu vahingossa Hochenzolleria pitkäjousella
koettaessaan osua Pahaan Paavoon.

Magnar of Thenn: Kääpiöiden riimunkantaja, kätevä varsijousensa kanssa, taikamiekkaa heiluttava messias, peikon ja velhon surma.

Thorgrim Copperhelm. Mustaruutikivääriä paukutteleva kääpiösotilas, ennakkoluuloinen haltijoita kohtaan, juoppo, yrittää pelastaa kääpiörangerkylänsä peikkokuningas Ahmanin vallasta.

Futotcha Tebu: Ogre, kouluttautunut ninjaksi Nipponissa, Thorgrimin ryyppykaveri

Nori: Tebun lemmikkignoblar

Peliä inspiroineet HeavyMetalPerseen biisit: Paha Paavo, Legenda taikamiekasta, Lohikäärmeen laulu, Tapio, Peikkotyrannin kuolema, Noitien tuho (tsekatkaa!)

Ajatus hyvä, toteutus kusi

Suurin piirtein kaiken tekemäni slogan. Pitäis oikeasti investoida siihen järkkäriin. Leikkikää että saatte selvää. Eikä tuo kääntäny muka tuota kuvaa vaikka tarkoitus oli. Prkl!

Yritin tosiaan kevään muodin mukaisesti esitellä vaihtoehtoisia koulun muistiinpanoja aineista historia (Suomesta kiinnostuneet instituutiot keskiajalla) sekä englanti (joku keskustelu elintenluovutuksesta. En sano että nauttikaa, mutta kärsikää.

Tuskailemisiin!
P.s :Viikonloppuna on tarkoitus juhlistaa muuttoani roolipelailemalla Heavymetalperseen biiseihin perustuva warhammer-roolipeli. Katotaan jos jaksan laittaa tänne.

Norja, Ruotsi kirkkoineen, Hansa ja Novgorod

Liittyy myös lakitiedon faktaan "Oikeustoimikelpoisuus päättyy luonnollisen henkilön kuolemaan"

Maastoprojekteja

Yarzel heräilee talvihorroksestaan tuomaan iloa lukijoilleen liian pitkän tauon jälkeen,... tai jotain. En ole vähään aikaan päässyt spämmäilemään blogiini koska on ollut kaikenlaista turhaa häslinkiä, kuten autokoulua ja muuttoa poikamiesboxiin, häiritsemässä. Mutta nyt saa elämä unohtua. Vappuviikonloppuna olisi tarkoitus pelata pieni Warhammer-demopeli ja tehdä siitä juttu lukion lehteen. Hommasin jopa ammattimaisemman kuvaajan koska, no, kyllähän te olette näitä minun kuvia nähny. Ongelmana vain on maastokappaleiden puute/kuppaisuus. Otin tehtäväkseni maalailla hienoiksi nuo olemassaolevat terrainit eli kaksi hiisien telttaa, kääpiöiden aidan sekä örkkien palvonta-/kaatopaikan. Lainasin henkalta yhden värittömän kaaoskelmin jotta saisin taas sudin kulkemaan ettei tarvisi omia ukkoja sotkea.Olen taas saanut maalit leviteltyä pitkin työpöytää (monessa mielessä), liimattua sormet kiinni pensseliin ynnä muuta asiaankuuluvaa. Parempi kamera sekä sen käyttäjä jäivät edelliseen majapaikkaan joten pärjätkää kännykkäkuvilla.

It's good to be back, kirjoittelemisiin!

Viikinkejä på engelska

Ensimmäistä kertaa lukion aikana sain käyttää luovuutta la mielikuvitusta kirjoitelmassa. Tätä pitikin odottaa puolitoista vuotta ENA05-kurssille asti. Rautakankienkulla väännetystä fantasianovellista tuli omasta mielestäni ihan onnistunut ja laitan sen nyt lukijoitani kiusaamaan. Jotain eloa pitää blogiin saada vaikka väkisin.

                                                          Norsemen`s quest

Olof brandished his axe tight on his hand while stroking his ash-blonde beard with the other. A round wooden shield bearing the runic emblem of his clan was still strapped to his back. His chainmail clinked quietly as the breezing wind of the mountains made him shiver for a moment. Olof wished the wind would be the only thing that made him shiver. He had been sent here, mountains of Jotunheim, to chase a band of trolls who had marauded and looted the ranges of his village. Olof pondered what life would be if there were no such menaces like trolls, pixies and waterfolk. Probably utterly dull as he came to conclusion.

“Troll hides are thick and hard to penetrate with blades.” Olof turned to the man who said that. Snorri Ormsson had walked beside Olof and currently leaned to his staff, a sturdy oaken shaft with magical trinkets and a stag skull bound on it`s top. Snorri was a grim, elderly man with a long, grey beard and hunched posture, as he bore a cargo of six decades on his shoulders. He was the spellsinger of Olof´s tribe, a highly respected master of runic lore. “Luckily we have you and your powerful spells to charr those stone-skinned fiends”, Olof responded with a dry laughter.

“Look Snorri, trolls!” Norsemen had finally reached the trolls who they saw advancing slowly about two hundred paces away in a valley below. There were four trolls, all of them armed. Olof`s hunting band had twenty-five Norse rangers including Snorri, who wondered, if it was enough. As they watched, one of the trolls picked up a boulder. “We have been seen!”, yelled one of the rangers. Troll lobbed the boulder sized of a human head towards the men like it would not have weighed nothing. Rock caught Snorri`s chest making sound like breaking rotten twigs. “Are you all right Snorri?”  “Ach, what doesn´t kill you...” He paused for a moment and coughed, spilling small droplets of blood on the snow. “...Hurts like hell. Now charge them while they are still dazzled of being followed.” He closed his eyes and started to chant a prayer-spell to Odin, making the stag-skull`s eyes flicker with green witchlight and then sent a thunderbolt flying.

Liikaa metallimusiikin ja Warhammerin sekakäyttöä on selvästi ilmassa.

Ohi on!

Neljä kuukautta stressiä ja harjoitusta, unettomia öitä ja murtunutta mielenterveyttä. Tunnottomat varpaat ja vereslihalle kynsitty oikea olkapää ynnä frakin vuokrasta kriisin kokenut pankkitili. Sekä päällimmäisenä ihan mahtava ja onnistunut fiilis!
Tätähän ei kukaan osannut odottaa
Tuli päivitys vähän myöhässä mutta jatkoista selviäminen vei oman aikansa.
Figujakin vois kohta taas maalata mutta katotaan sitä sitte aamulla. Kirjoittelemisiin!

Kirjoja ja taas kirjoja

Fantasiakirjallisuuden kuluttajat voivat luultavasti jossain vaiheessa siirtyä kovempiin aineisiin eli alkukieliseen fantasiaan. Itse olen hieno varoittava esimerkki. Slayer-kirjoihin (vasen) tutustuin jo toissa kesänä ja nyt olisi tarkoitus lukea ensimmäinen Gotrek & Felix uudestaan englannin viitoskurssin kirjaesseen puitteissa. Sain joululahjuksena myös nuo kuuluisat Song of ice and fire -kirjat joihin pitäisi tutustua nyt syvemmin. 35 viikkotuntia vain syö rentoa lukuaikaa liiaksi vähän vähemmän rennolla lukuajallaan. Vanhojen tanssitkin pukkaa päälle eikä osa niistä rituaalisista heilumisista uppoa ogrenkallooni kuin ankaralla itsenäisellä harjoittelulla, jos silläkään.
Kirjoittelemisiin!

Eipä muuten vielä! Kävin viikonloppuna Oulussa pelailemassa kaikenlaista fantasiaa, seassa testihammerpeli örkeillä. Vihernahat on kyllä astetta kreisimpi armeija, ei voi muuta kyllä sanoa. Vai mitä sanotte jousimiehistä, jotka saavat yhtäkkisen innostuksen puuskan la lähtevät rynnimään päin vihollisia kävellen samalla oman fanaticin päältä ottaen osumaa. :DDD

R.I.P.:Yarzelin liimatuubi

Taustalla ninja-gnoblar, arvokas lopetus veteraanille.

Hirvittävä suru-uutinen! Eilen illalla noin seitsämän aikaan alkuillasta figuliimani loppui. Sama purkki on kestänyt koko figuharrastukseni ajan eli reilut puolitoista vuotta. Perjantaina pitää käydä Oulun fantsusta uusi mutta haikeaksi vetää kumminkin. Läppäydessäni sanoitin jopa muistorunon tälle "taistelutoverilleni"

                               
Liiman muistolle      

Örkkien, kääpiöin rivistöt karttui
kun sisältös kirkas muoviin taas tarttui
Kun iltaisin kasailin armeijoitain
halpoja trippejä höyryistäs sain
Kun huoneessain leijaili aromit nää
alkoi vanhempianikin epäilyttää.
Warhammer tuli ja elämä meni
kiksejä tuottaa tuo taistelupeli.
Sut puristin tippaan jo viimeiseen
Ja hautasin hiljaa mun roskikseen

:(