Esittelen tällä kertaa sarjakuvaa, nimittäin uutta kotimaista sarjistuotantoa. JP Ahosen uusi pitkä albumi Perkeros kertoo täysin erilaisten jäsenten harrastelijahevibändin sekoiluista, ongelmista ja onnistumisista. Bändiin kuuluu sönköttävä sosiopaattikitaristi, kauppistyttökiippari, kebulainen solisti-kitaristi, hippigurubasisti ja rumpalina riehuva karhu. Aivan niin.
Rokut ja persaukiset opiskelijat ovat muutenkin tuttuja Ahosen muista sarjiksista (Villimpi pohjola, loistava btw.) ja harrastuspaineita ja luentojen välttelyä on tässäkin teoksessa riittämiin, ei kuitenkaan liikaa.
Visuaalinen puoli pelittää loistavasti, varsinkin keikkojen surrealistiset ekstaasikuvitukset ovat mahtavia. Joskus, esimerkiksi tappelukohtauksissa, kun koko kerronta on kuvituksen varassa vähintään koko aukeaman putkeen ja ruutujen asettelu on vähintäänkin futuristinen, on tapahtumista vähän hankala saada selvää mutta mitäpä minä juntti mistään ymmärrän.
Omasta mielestäni Perkeros on ehkä tämän vuoden paras fantasiasarjakuva. Jaa että miksi fantasiaa? Mistähän sitä aloittaisi. No, esimerkiksi musiikki on (XXXXXXXX XXXXXXXXXX) ja kilpaileva bändikin on (XXXXXXXXX) ja basisti Kervinenkin on (XXXXXXXXXXXXXXXX XXXXXX)... enpä muuten kerrokkaan, saatte itse lukea :D
Jos Perkeroksen jälkeen, miksei vaikka ennen, haluatte huuhtoa aivonne meikäläisen tuottamalla englanninkielisellä roskafantasialla Warhammer-maailmasta niin olkaa hyvä vain.
Kirjoittelemisiin!
keskiviikko 25. syyskuuta 2013
lauantai 7. syyskuuta 2013
UnBoxaus: Winners & boozers collector's ed.
Odotettu syntymäpäivälahja saapui postissa seikkailemisensa jälkeen vihdoin Saksasta Mordoriin (ai niin, täytin tässä männä viikolla 18, jääköön nyt huomioimatta) ja päätin irkkuilupähinöissäni riivata nettiä yhdellä uudella EpäLaatikoitumisjutulla, koska koskaan ei voi saada tarpeeksi tubessa olevista kahen megan kännykkäkameravideoista jotka joku Viljamin veli on ottanu mikroaaltouuninsa lootan aukomisesta.
Mutta asiaan: Fiddler's Greenin Winners & boozers -porvarilaatikko.

Ensin pitänee kiinnittää huomiota hienoon puulaatikkoon, joka itselleni ainakin tuli yllätyksenä, pitäis vissiin oppia lukemaan kuvastoa. No, en valita ainakaan.
Alhaalta alkaen sisältö: pleku, "huivi" (menee imukupeilla kiinni vaikka auton takalasiin, suckerit ei näy kuvassa), itse levy (+ boonus-CD jossa on akustisia versioita), juliste, ja laatikossa vielä pussissa oleva seinälippu. Suurin miinus tässä on se että ruotsin kuunteluun kertaaminen menee nyt vituilleen kun molemmat platat pitää nyt kuunnella läpi viiteen kertaan.
Kirjoittelemisiin!
Mutta asiaan: Fiddler's Greenin Winners & boozers -porvarilaatikko.

Alhaalta alkaen sisältö: pleku, "huivi" (menee imukupeilla kiinni vaikka auton takalasiin, suckerit ei näy kuvassa), itse levy (+ boonus-CD jossa on akustisia versioita), juliste, ja laatikossa vielä pussissa oleva seinälippu. Suurin miinus tässä on se että ruotsin kuunteluun kertaaminen menee nyt vituilleen kun molemmat platat pitää nyt kuunnella läpi viiteen kertaan.
Kirjoittelemisiin!
torstai 22. elokuuta 2013
Kymi Dark River festival 2013
Kerran kesässä/ pitää käydä ka... siis festareilla. Ainoa kyseinen ilmiö, joka kiinnosti edes jonkin verran oli Darkkis, koska siellä esiintyivät Heavy Metal Perse ja Turmion kätilöt. Kerran vilkaisin esiintyjälistaa ja ei sitten muuta kuin majapaikka kilauttamalla vanhalle jamboreekaverille, koulusta vapaata ja junalla Kotkaan. Otin sieltä vain pari kuvaa koska siellä oli muutakin tekemistä :D
Pitää löytää vielä vähän motivaatiota lukea kirjoituksiin mutta jos uusia jännyyksiä ilmentyy niin spämmään niitä tänne. Vi ska skrivas!
" Kyllä te tiiätte, miten tämä jatkuu!!!"
"Ja te sitten huudatte sen Heavy meta perse!"


"KÄSI PYSTYYN NE, JOIDEN NYRKKI ON OLLU ÄITINSÄ PILLUSSA!!!"
"Pirun nyrkki lähtee soimaan kun yleisö villiintyy huutamaan ja heiluttamaan käsiään ilmassassa"
Pitää löytää vielä vähän motivaatiota lukea kirjoituksiin mutta jos uusia jännyyksiä ilmentyy niin spämmään niitä tänne. Vi ska skrivas!
" Kyllä te tiiätte, miten tämä jatkuu!!!"
"Ja te sitten huudatte sen Heavy meta perse!"
![]() |
| "Lopeta, et kuitenkaan osaa!" |


"KÄSI PYSTYYN NE, JOIDEN NYRKKI ON OLLU ÄITINSÄ PILLUSSA!!!"
"Pirun nyrkki lähtee soimaan kun yleisö villiintyy huutamaan ja heiluttamaan käsiään ilmassassa"
![]() |
| Inferno-lettu, toiseksi oudoin festarievääni |
keskiviikko 7. elokuuta 2013
The end is nigh!!!
![]() |
| Posti toi... |
Kirjoituslukemisiin!
torstai 1. elokuuta 2013
Ropecon XX
Kesäni kohokohta, hikinen nörttihelvetti Ropecon pidettiin Espoon Otaniemessä 26.-28 heinäkuuta. Ennen lähtöä piti suurissa täpinöissä tehdä itselleni berserkki-larppipuku (näkyy kymmenen uutisissa 26.7, katsomo on kaveri :D) sekä maalata ja ylipäänsä kasata mordheimiin kääpiöwarband (teemalla juopot merirosvot, kuvia tulee jos saan raidattua jostain kameran). Jännitin tietysti ensimmäiseen coniini menoa, sillä ennakkokäsitykseni mukaan se olisi ympäri vuorokauden mylläävä nirvana joka ruokki fysiikan äärirajoilla yhtä ainoaa tarkoitusta: eskapistista fantasiapelaamista. Tarkemmin tutustuttuani asiaan huomasin olleeni oikeassa mutta ei siitä sen enempää... Ennen emergoimistani ennätin olla Helsingissä melkein viikon mutta te ette halua nähdä kuviani Mineraalikabinetista, Kasvitieteellisestä puutarhasta tai muista suosituista nuorison huvittelupaikoista missä ehdin käydä.
Saapuminen, jonossa fiilistelyä, pieni tyttö näkee asuni ja verisen siteen vasemman silmäni päällä ja alkaa itkeä. Koska olen melkoinen kusipää irvistän hänelle harvahampaisen viikinkihymyn. Kiertelen kaubamajassa suunnitellen miten tuhlaisin kaikki rahani, minua kuvataan tällöin salaa. Yöllä pelaan Riimuporttia missä metsästän kaavereineni jadepalloja karskina vuoristolaisnaisena.
Lauantai
Boffermiekan rakennusta työpajassa. Zombeja Ankkalinnassa- roolipeli, mikä oli ihan saakelin siisti. Lyhyesti kerrottuna Mikki (ärsyttävä tyyppi), Hessu (pelaajana minä), Roope (klondiken adrenaliinihuuruinen keisari), Juuso (puremauhri), Pelle (Bombin sorkkija) ja Touho (elämäntapanarkomaani) koitamme paeta apokalypsiä ja karhuryhmää, eli karhukoplan supersotilaszombimuotoja, juosten, pellen lentovehkeellä ja roopen mecha-rahasäiliöllä palavassa, sekasortoisessa öisessä ankkalinnassa :D.Vituiksihan se meni... Roope heitti känisevän Mikin poliisiaseman katolta, juuso meni sekaisin viruksesta ja se piti ampua, Pelle yritti paeta ohjusten ruhjomasta mechasäiliöstä lentovehkeellä mutta syöksyi maahan tokaisten särkyneelle ja heikosti kipinöivälle Apulaiselle: "Ei se ole nestettä, ei siinä voi uida...". Hessu lensi kaatuvasta säiliöstä Julle Ankanpään puiston nurmelle taittaen jalkansa. Nappinenäisten zombien piirittäessä Hessun hän veti lahkeestaan lyijyputken tokaisten " HÖ-HÖ-HÖ, Tästähän tulee vielä hauska perjantai!" Jonkin aikaa kuuluu lyijyputken mäiskettä, vaikerrusta ja mielipuolista höhötystä Hopon viedessä mukanaan helvettiin niin monta tuttua ankkalinnan asukasta kuin vain pystyi kunnes on aivan hiljaista.
Roope ja Touho jäävät rahojen keskelle ilmataskuun zombien raahautuessa koko ajan lähemmäksi. Roope yrittää uida pintaan mutta romahduttaa ilmataskun ja rusentuu hengiltä. Viimeisen ilopillerin voimin hitaasti ilmavirran mukana kulkeneen viruksen vuoksi zombiksi muuttuva touho kaivautuu ulos rahoista, nostaa kätensä avoimeen syleilyyn ja lausuu lähestyvälle laumalle "Terveeks, veljet!". Auringonnousu, säiliön rauniot, kaatuva Jullen patsas, Ankkalinna palaa.
Yöllä oli luvassa mordheim-kamppanja, jossa viidestä pelaajasta kolme pelasi kääpiöillä. Monster huntissa otan pataan epäkuolleilta ja toisilta kääpiöiltä, skirmishissä tapan noidanmetsästäjäkapteenin varsijousella ja toisessa suorassa mätössä painin toisen kääpäpelaajan beardlinghordea vastaan. Rojahdan makuualustalle aamukolmelta tietäen, että minun pitäisi olla seuraavassa pelissä seitsemän tunnin kuluttua.
Sunnuntai
Valhallan pidot-larppi. Oli tosi kiva kokemus pelata kaatuneena viikinkipäällikkönä, joka saapuu Odinin saliin sekä seurata/pelata sitä draamaa, mikä väkisinkin muodostuu kun on kyseessä jumalat ja einherjarit. Miekkojen kalsketta, sisaruskateutta, jälleennäkemisiä ja tynnyreittäin simaa. Neljän tunnin larppi joten kaikkea ei mitenkään viitsi kirjoittaa.
Hyi, joku massiivinen julkaisu! Kiitos, anteeksi ja kirjoittelemisiin!
Perjantai
Saapuminen, jonossa fiilistelyä, pieni tyttö näkee asuni ja verisen siteen vasemman silmäni päällä ja alkaa itkeä. Koska olen melkoinen kusipää irvistän hänelle harvahampaisen viikinkihymyn. Kiertelen kaubamajassa suunnitellen miten tuhlaisin kaikki rahani, minua kuvataan tällöin salaa. Yöllä pelaan Riimuporttia missä metsästän kaavereineni jadepalloja karskina vuoristolaisnaisena.
Lauantai
Boffermiekan rakennusta työpajassa. Zombeja Ankkalinnassa- roolipeli, mikä oli ihan saakelin siisti. Lyhyesti kerrottuna Mikki (ärsyttävä tyyppi), Hessu (pelaajana minä), Roope (klondiken adrenaliinihuuruinen keisari), Juuso (puremauhri), Pelle (Bombin sorkkija) ja Touho (elämäntapanarkomaani) koitamme paeta apokalypsiä ja karhuryhmää, eli karhukoplan supersotilaszombimuotoja, juosten, pellen lentovehkeellä ja roopen mecha-rahasäiliöllä palavassa, sekasortoisessa öisessä ankkalinnassa :D.Vituiksihan se meni... Roope heitti känisevän Mikin poliisiaseman katolta, juuso meni sekaisin viruksesta ja se piti ampua, Pelle yritti paeta ohjusten ruhjomasta mechasäiliöstä lentovehkeellä mutta syöksyi maahan tokaisten särkyneelle ja heikosti kipinöivälle Apulaiselle: "Ei se ole nestettä, ei siinä voi uida...". Hessu lensi kaatuvasta säiliöstä Julle Ankanpään puiston nurmelle taittaen jalkansa. Nappinenäisten zombien piirittäessä Hessun hän veti lahkeestaan lyijyputken tokaisten " HÖ-HÖ-HÖ, Tästähän tulee vielä hauska perjantai!" Jonkin aikaa kuuluu lyijyputken mäiskettä, vaikerrusta ja mielipuolista höhötystä Hopon viedessä mukanaan helvettiin niin monta tuttua ankkalinnan asukasta kuin vain pystyi kunnes on aivan hiljaista.
Roope ja Touho jäävät rahojen keskelle ilmataskuun zombien raahautuessa koko ajan lähemmäksi. Roope yrittää uida pintaan mutta romahduttaa ilmataskun ja rusentuu hengiltä. Viimeisen ilopillerin voimin hitaasti ilmavirran mukana kulkeneen viruksen vuoksi zombiksi muuttuva touho kaivautuu ulos rahoista, nostaa kätensä avoimeen syleilyyn ja lausuu lähestyvälle laumalle "Terveeks, veljet!". Auringonnousu, säiliön rauniot, kaatuva Jullen patsas, Ankkalinna palaa.
Yöllä oli luvassa mordheim-kamppanja, jossa viidestä pelaajasta kolme pelasi kääpiöillä. Monster huntissa otan pataan epäkuolleilta ja toisilta kääpiöiltä, skirmishissä tapan noidanmetsästäjäkapteenin varsijousella ja toisessa suorassa mätössä painin toisen kääpäpelaajan beardlinghordea vastaan. Rojahdan makuualustalle aamukolmelta tietäen, että minun pitäisi olla seuraavassa pelissä seitsemän tunnin kuluttua.
Sunnuntai
Valhallan pidot-larppi. Oli tosi kiva kokemus pelata kaatuneena viikinkipäällikkönä, joka saapuu Odinin saliin sekä seurata/pelata sitä draamaa, mikä väkisinkin muodostuu kun on kyseessä jumalat ja einherjarit. Miekkojen kalsketta, sisaruskateutta, jälleennäkemisiä ja tynnyreittäin simaa. Neljän tunnin larppi joten kaikkea ei mitenkään viitsi kirjoittaa.
Hyi, joku massiivinen julkaisu! Kiitos, anteeksi ja kirjoittelemisiin!
![]() |
| Kutunluu veessä uinuu, Satakuua maan sisässä |
![]() |
| "nörtitkin voivat urheilla" |
![]() |
| Kahdelta yöllä. Ja kuvassa vain yksi saleista |
![]() |
| Piraatit saavat turpaansa kahdesta suunnasta |
![]() |
| Hihhulit tökkivät miehistöäni miekoilla. Taustalla pappi saa turpaansa kapteeniltani. |
tiistai 16. heinäkuuta 2013
Auttinkönkään muinaismarkkinat
Huomenta taas! Yarzel on taas pitänyt laiskuudesta/ideoiden puutteesta/yo-kokeisiin lukemisesta johtuvaa luovaa taukoa. Mitään kovin jännää en ole saanut tehtyä, ellei kaikenlaisia tivoli/ostosyö/oulun perseilyreissuja lasketa. Nyt viikonloppuna tuli kuitenkin käytyä keskiaikamarkkinoilla, jotka ovat tällaisen hissanörtin varsinaiset unelmamessut. Vähän selostusta ja kuvaa:
Ensin piti suunnistaa pienen kiertelyn ja suitsukkeiden imppaamisen jälkeen ruokakioskille nauttimaan keskiaikaista kyrp... kärp... körp... ky... görpäkkä-ateriaa eli savukalaa, possua, mausteriisiä, keitettyjä kasviksia ja mitä lienee hilloa. Erittäin hyvää, suosittelen. Sitten oli ihan pakko ängetä kiltasaliin lisäämään uusi bändi kuuntelulistalleni (esiintynytAncient bear cult)
Larp-rekvisiitan ostelun lomassa kävin heittelemässä veitsiä tauluun(juuri ja juuri vältin itseni nolaamisen) sekä kuurtoilemassa arsenaaliteltalla. Menin sanomaan olevani museo-oppaana kesätöissä ja paikallinen palkkasoturi tietenkin värväsi minut puoleksi tunniksi esittelemään keskiajan aseita ja lähti itse syömään kyrp... (okei, nyt loppu). Osan ajasta minua kuulemma vakoiltiin puskista ja kuulemma hoidin hommani hyvin :D
Kotiseutumuseotyöni loppuu perjantaina ja lähden silloin oikealle nörtin pyhiinvaellusmatkalle. Siihen asti: Kirjoittelemisiin!
Ensin piti suunnistaa pienen kiertelyn ja suitsukkeiden imppaamisen jälkeen ruokakioskille nauttimaan keskiaikaista kyrp... kärp... körp... ky... görpäkkä-ateriaa eli savukalaa, possua, mausteriisiä, keitettyjä kasviksia ja mitä lienee hilloa. Erittäin hyvää, suosittelen. Sitten oli ihan pakko ängetä kiltasaliin lisäämään uusi bändi kuuntelulistalleni (esiintynytAncient bear cult)
Larp-rekvisiitan ostelun lomassa kävin heittelemässä veitsiä tauluun(juuri ja juuri vältin itseni nolaamisen) sekä kuurtoilemassa arsenaaliteltalla. Menin sanomaan olevani museo-oppaana kesätöissä ja paikallinen palkkasoturi tietenkin värväsi minut puoleksi tunniksi esittelemään keskiajan aseita ja lähti itse syömään kyrp... (okei, nyt loppu). Osan ajasta minua kuulemma vakoiltiin puskista ja kuulemma hoidin hommani hyvin :D
![]() |
| Heittorata |
lauantai 4. toukokuuta 2013
Kirjahylly: Tulen ja jään laulu
Taas tulee postausta! Olen tosiaan ehtinyt tuossa hienossa sarjassa kolmannen kirjan sivulle 800 eli sain jo tv-sarjankin kiinni. Ajattelin vähän silmäillä tässä kirjoitelmassa risuja ja ruusuja tähänastisesta lukemastani.
Kirjoissa hienoa on ollut niiden kouriintuntuva keskiaikainen realistisuus. Harvempi fantasiakirja sisältää lapsimorsiankauppaa ja päätöntä määrää teloituksia (heh). Toiseksi hahmot ovat mielenkiintoisia (paitsi Catelyn, joka käy läpi saman sisäisen valitusmonologin aina kun joku sanoo hänelle tyyliin "päivää") ja niiden maailmaan pääsee hyvin sisälle. Niitä vain on niin saatanasti ja lisää tuntuu tulevan koko ajan. Juonenkäänteet ovat myös yllättäviä, joskus hyvä ja joskus huono juttu.
Välillä tuntuu siltä, että Martin on vetänyt jotain aineita, mennyt frenzyyn ja tappaa yhdessä täysin puun takaa tulevassa tapahtumassa neljänneksen nimeämästään hahmokaartista, eikä nyt puhuta edes taisteluista, joita on kirjan aikana riittämiin (prkl, kunnon rähinät eivät edes pääse tarkkaan kuvailuun kun niitä vain selvitetään jälkikäteen!), vaan ihan jostain randomista. Vaikuttaa siltä, että G.R.R latelee lisää hahmoja lonkalta ja herää jossain vaiheessa sanoem "Voe helevetti, en jaksa enää kirjoittaa noista. Ei muuta kuin tappomoodi päälle!" Joillakin hahmoilla jää myös joskus levy päälle ja ne toistavat koko esiintymisensä läpi paria fraasiaan. Kuulostaako tutulta?
"Blood of my blood!"
"It is known!"
"You know nothing, John Snow!"
"Stupid little bird!"
Ja niin edelleen...
Nyt riittää ragetus. Kirjat ovat kaikesta huolimatta loistavia.
P.S. Minun piti kirjoittaa siitä roolipeli-illasta mutta siitä tuli niin läppä ettei toista ole eikä siitä saa kunnollista tarinaa. Voin tässä selostaa muistin varassa vähän tarinaa jengimme hahmoista, saattepahan nauraa. Ei tosikoille.
Eldillor Penis-Rectum: Haltijalähettiläs, androgyyni mieshuora sekä alkoholisti. Syö palikan warpstonea, lukee kiellettyjä kirjoja ja tulee seikkailun aikana nekromantikoksi.
Mueller-Hochenzoller: Paikallisen natsipuolueen agitaattori. Perhanan ärsyttävä, yrittää jatkuvasti värvätä puolueeseensa täysin vääriä henkilöitä, kuten peikkoja ja lukutaidottomia maaorjia. Tapaaminen suurdemonin kanssa velhojen vuorella kasvattaa hänelle sarvet päähän.
Ivanovits: Haltijametsästäjä, radikaali rotuajattelija, ampuu vahingossa Hochenzolleria pitkäjousella
koettaessaan osua Pahaan Paavoon.
Magnar of Thenn: Kääpiöiden riimunkantaja, kätevä varsijousensa kanssa, taikamiekkaa heiluttava messias, peikon ja velhon surma.
Thorgrim Copperhelm. Mustaruutikivääriä paukutteleva kääpiösotilas, ennakkoluuloinen haltijoita kohtaan, juoppo, yrittää pelastaa kääpiörangerkylänsä peikkokuningas Ahmanin vallasta.
Futotcha Tebu: Ogre, kouluttautunut ninjaksi Nipponissa, Thorgrimin ryyppykaveri
Nori: Tebun lemmikkignoblar
Peliä inspiroineet HeavyMetalPerseen biisit: Paha Paavo, Legenda taikamiekasta, Lohikäärmeen laulu, Tapio, Peikkotyrannin kuolema, Noitien tuho (tsekatkaa!)
Kirjoissa hienoa on ollut niiden kouriintuntuva keskiaikainen realistisuus. Harvempi fantasiakirja sisältää lapsimorsiankauppaa ja päätöntä määrää teloituksia (heh). Toiseksi hahmot ovat mielenkiintoisia (paitsi Catelyn, joka käy läpi saman sisäisen valitusmonologin aina kun joku sanoo hänelle tyyliin "päivää") ja niiden maailmaan pääsee hyvin sisälle. Niitä vain on niin saatanasti ja lisää tuntuu tulevan koko ajan. Juonenkäänteet ovat myös yllättäviä, joskus hyvä ja joskus huono juttu.
Välillä tuntuu siltä, että Martin on vetänyt jotain aineita, mennyt frenzyyn ja tappaa yhdessä täysin puun takaa tulevassa tapahtumassa neljänneksen nimeämästään hahmokaartista, eikä nyt puhuta edes taisteluista, joita on kirjan aikana riittämiin (prkl, kunnon rähinät eivät edes pääse tarkkaan kuvailuun kun niitä vain selvitetään jälkikäteen!), vaan ihan jostain randomista. Vaikuttaa siltä, että G.R.R latelee lisää hahmoja lonkalta ja herää jossain vaiheessa sanoem "Voe helevetti, en jaksa enää kirjoittaa noista. Ei muuta kuin tappomoodi päälle!" Joillakin hahmoilla jää myös joskus levy päälle ja ne toistavat koko esiintymisensä läpi paria fraasiaan. Kuulostaako tutulta?
"Blood of my blood!"
"It is known!"
"You know nothing, John Snow!"
"Stupid little bird!"
Ja niin edelleen...
Nyt riittää ragetus. Kirjat ovat kaikesta huolimatta loistavia.
P.S. Minun piti kirjoittaa siitä roolipeli-illasta mutta siitä tuli niin läppä ettei toista ole eikä siitä saa kunnollista tarinaa. Voin tässä selostaa muistin varassa vähän tarinaa jengimme hahmoista, saattepahan nauraa. Ei tosikoille.
Eldillor Penis-Rectum: Haltijalähettiläs, androgyyni mieshuora sekä alkoholisti. Syö palikan warpstonea, lukee kiellettyjä kirjoja ja tulee seikkailun aikana nekromantikoksi.
Mueller-Hochenzoller: Paikallisen natsipuolueen agitaattori. Perhanan ärsyttävä, yrittää jatkuvasti värvätä puolueeseensa täysin vääriä henkilöitä, kuten peikkoja ja lukutaidottomia maaorjia. Tapaaminen suurdemonin kanssa velhojen vuorella kasvattaa hänelle sarvet päähän.
Ivanovits: Haltijametsästäjä, radikaali rotuajattelija, ampuu vahingossa Hochenzolleria pitkäjousella
koettaessaan osua Pahaan Paavoon.
Magnar of Thenn: Kääpiöiden riimunkantaja, kätevä varsijousensa kanssa, taikamiekkaa heiluttava messias, peikon ja velhon surma.
Thorgrim Copperhelm. Mustaruutikivääriä paukutteleva kääpiösotilas, ennakkoluuloinen haltijoita kohtaan, juoppo, yrittää pelastaa kääpiörangerkylänsä peikkokuningas Ahmanin vallasta.
Futotcha Tebu: Ogre, kouluttautunut ninjaksi Nipponissa, Thorgrimin ryyppykaveri
Nori: Tebun lemmikkignoblar
Peliä inspiroineet HeavyMetalPerseen biisit: Paha Paavo, Legenda taikamiekasta, Lohikäärmeen laulu, Tapio, Peikkotyrannin kuolema, Noitien tuho (tsekatkaa!)
Tilaa:
Kommentit (Atom)






















