Ihan ensimmäiseksi pahoittelen mahdollisia puuttuvia t-kirjaimia tekstissä. Läppärin kyseinen näppäin on jotenkin jumiutunut eikä aina rekisteröi painalluksia. En ehkä kerkiä/jaksa/huomaa korjata kaikkia jälkikäeen.
Tähän mennessä meidän roolipeliporukkamme "kamppanjat" ovat päättyneet korkeintaan parin pelikerran jälkeen yleiseen läppämäisyyteen, aikataulujen sopimattomuuteen tai ilmeiseen Muinaisten salaliittoon. Nyt on kuitenkin tarkoitus jatkaa uusinta eeppistä retkeämme Jaconiassa mahdollisimman vakavalla meiningillä (lue: "täsmälleen yhtä hullulla kuin edelliset, poistaen kuitenkin aivovajaat hahmonimet ja ärsyttävät puolueagitaattorit :D) Tavoitteenamme on hahmojen kehittäminen ja rikastuttaminen roolien puitteissa, vajoamatta hack n' slashin turmioon, voimakkaiden taikaesineiden löytäminen käymällä tutkimattomissa ja vaarallisissa maankolkissa sekä tietenkin hauskan pitäminen.
Sitten seuraa juttu jota kaikki lukijani varmaankin rakastavat ja huutaen vaativat lisää, nimittäin tarinamuotoista ropekertomusta höystettynä pikakelauksena käytettävillä toimintakuvauksilla. Ensimmäinen, Oulun kyläilyreissulla suoritettu pelisessio kesti noin 15 tuntia joten kaikkea ei mitenkään pysty mahduttamaan tähän. Tarinamme alkaa Selfian kaupungista missä sankarimme, Circolin maaseudulta kotoisin oleva seppä Hagar Harmaakarhu, Oftilainen rosvoritari Huasifujitzai von Purkel sekä lännen vuoristolaismiehet Wolfgar Battlemane ja Urduk Urgumbinpoika, juovat viinaa.
Hagar suki viiksiään hermostuneena. Hän oli viimein saanut koottua sopivan joukon Borvarian matkaansa varten ja odotti nyt sopivaa hetkeä kertoa suunnitelmansa yksityiskohdat uusille tovereilleen. Mustaan nahkahaarniskaan pukeutunut von Purkel liehui tiskille hakemaan juotavaa ja maksoi tuoppinsa epäilyttävän vieraan näköisellä kukkarolla. Härän kokoinen, yksisilmäinen vuoristolaissoturi Wolfgar nipisteli ohikulkevien tarjoilijattarien takamuksia. Wolfgarin heimoveli urduk pureskeli synkkänä kuivaalihaa ja valitteli rahattomuuttaan. Hagarin korppi,iso, musta ja häijy, raakkui yhden sanan hävyttömyyksiä viereisiin pöytiin. Täydellinen hetki.
Kun kaikki neljä istuivat jälleen pöydän ympärillä eikä uteliaita näyttänyt olevan lähistöllä, Hagar otti repustaan lieriömäisen karttakotelon, avasi sen ja levitti siellä olleen pergamentin muiden nähtäväksi.
"Tänne me olemme menossa. Tuossa kohtaa, pari virstaa rajan takana, on palatsi jossa on aarteita vaikka muille jakaa."
Toiset praedorit mutisivat hyväksyvästi. Ketään ei kiinnostanut, mistä Hagar oli saanut karttansa. Toisaalta, kaikilla heistä oli jotain salattavaa omastakin taustastaan. Matkaan lähdettäisiin jo seuraavana aamuna.
Tässä vaiheessa aloitetaan pikaiset ostoskierrokset. Kukin ostaa itselleen tarpeeksi matkamuonaa, sidetarpeita ja viinaa. Von Purkel ostaa persaukiselle Urdukille hevosen.
Von Purkelin "löytämästä" kukkarosta paljastuu alkemistinen resepti, jota sankarimme eivät osaa valitettavasti tulkita. Paperi viedään tulkittavaksi lisenssialkemistille, joka kertoo ohjeen olevan pedontomun kaava. Ukko lupautuu keittelemään vieraille kaksi annosta jauhetta, kunhan hänelle maksetaan väliraha ja resepti jää hänelle. Putua on helppo ja nopea valmistaa joten sankarit ovat pian taas kadulla jatkamassa valmistelujaan.
Huasifujitzai päättää kuitenkin myöhemmin yrittää ryöstää alkemistin ja kartuttaa hyödyllisten liemien kassaansa. Hän kuitenkin kompuroi päästyään sisälle työpajaan jolloin hänet huomataan ja ajetaan kovien varoitusten kera ulos. Matkaan lähdetäänkin yllätyksellisesti jo saman päivän iltana.
Vaellettuaan pari päivää Suden autiomaassa kokien ainoastaan yhden eeppisen seikkailun peuralauman kanssa praedorit saapuvat Borvarian rajalle illansuussa ja leiriytyvät suhteelliseen ehjään rakennukseen raunioiden joukossa. Yöllä sankarit yrittää tappaa ainoastaan yksi nimetön olento, mutta ryhmäpieksentä saa harvinaisen sitkeän olion pysymään aloillaan ja Hagar levittää sen pään pitkin laattapintoja sotavasarallaan.
Vaihtelevasti nukutun yön jälkeen Hagar lähtee vuoristolaisten kanssa etsimään kartassaan näkyvää palatsia. Von Purkel jätetään huolehtimaan hevosista. Suurin piirtein kartan osoittamassa paikassa on kivetty toriaukio jonka laidalla olevista rakennuksista vain kaksi suurta rakennusta on välttänyt täyden raunioitumisen. Niistä toisen alakerran ikkunoista kajastaa sinertävä valo.
Cliffhanger, heh heh hee! Tarina saa jatkoa seuraavalla kerralla
Kirjoittelemisiin
P.S. Loskakausi on perseestä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti