Warhammer-taisteluraportti: Kääpiöt vs. Wood elves

Terveeks taas pitkästä aikaa. Bloggaaminen on jäänyt vähän vähemmälle koska koeviikko mutta nyt ehtii taas höpisemään
Viikonloppuna kävin pienen liikematkan Oulussa eli ostelin Jamerasta kirjoja sekä lippupalvelusta piletin enpä sano vielä mihin. Samalla päädyin partiokavereiden koteihin loisimaan ja haastoin sitten yhden niistä kääpiöilläni 2000 pisteen kaunamatsiin. Olemme tapelleet pari kertaa aikaisemminkin vaihtelevilla armeijoilla ja aika tasaista väänyöä on ollut. Oma armeijani näytti tältä, siinä on suluissa vähän selityksiä niille stalkkereille, jotka eivät ole myyneet sielujaan gw:lle.

Runesmith: general, great weapon, rune of spellbreaking, master rune of balance (kääpiöiden dispellaaja-maagi)
Thane, battle standard, master rune of gromgril, rune of preservation (sotalipun heiluttaja)
Dragon slayer
31 warriors, shields, full command
20 quarellers, great weapons, full command group (varsijousimiehiä)
cannon, engineer
20 miners, full command
organ gun
gyrocopter
Pari huomiota listasta: tein sen häthätää vartissa ja näköjään unohdin ottaa maagisia aseita mukaan. Lisäksi puutontuilla ei ollut yhtään maagia joten seppo oli vähän turha.
Janin tonttulistaa en muista\tiedä. Siinä oli ainakin loordi kätevällä laitteella, waywatcher loordi hail of doom arrowiolla (jouskarin konekiväärimoodi), eternal guardeja, wardancereita, waywatchereita (partisaaneja), kaksi sakkia dryadeja (metsänhenkiä) sekä wild ridereitä.
Deployment

 Vasemmalla ylhäällä dryadeja, metsän takana guardit ja kenraali, mäen takana wardancerit.vasemmalla alhaalla harhautusta suorittavat dragon slayer ja kopteri sekä minun puolelleni ängenneet gaywatcherit. Yläoikealla pusikossa toiset dryadit ja riderit. Alaoikealla warriorsakki, urkutykki, mäellä kanuuna ja varsijouset. Mäen takana hilluu smith ja warrioreissa lippumies. Ihan oikealla olevat minerit eivät leikisti ole vielä pöydällä. Tuohon on näköjään jäänyt kulho suolapähkinöitä, mutta emme laske sitä joksikin maagiseksi kaivoksi=D.
vuoro 1 Haltiat saivat aloituksen. Waywatcher lordi tuhlaa Heil of doom adlerin tappamalla hulilupterini. Loput sissit tulittavat slayerin hengiltä. Loput etenevät, paitsi oikeat dryadit jäävät metsään hengaamaan. Minun vuorollani warriorit kääntyvät katsomaan sissejä vihaisesti ja ampuminen tappaa pari tonttua.

URAA!!!

Dancer ja dryadi kuolevat.

Tanssijoiden ryhmä makaa hengettömänä

Metsänneitoja kaatuu

Vuoro 2 Elffit etenevät vieläkin, koska deposin ovelasti vastakkaiseen kulmaan. Minun vuorolla urkutykki saa äkillisen tarmonpuuskan ja heitän artillery-nopasta kympin. Kaikki jäljellä olleet poledancerit kuolevat äkilliseen lyijykuuroon. Jouset tappaa muutaman dryadin sakista, joka tuli ulos pusikosta.

 Vuoro 3 Dryadit hyökkäävät tykkiin tappaen kaksi crewmania. Diplomi-insinööri tappaa yhden dryadin ja paini jatkuu. Minerit saapuvat peliin omalle alueelle. Jouskarit kääntyvät katsomaan eteneviä tonttuja.

Taistelu tykistä on siirretty kauas kuvan yläosaan.

 Vuoro 4 Eternal guardit hyökkäävät warrioreihin. Wild riderit huomaavat varsijousimiesten houkuttelevat takapuolet mäellä ja hyökkäävät raukkismaisesti selkään. Dryadit raapivat tykin rikki ja hyökkäävät nekin jouskareihin. Tonttukenraali ilmoittaa, että hänellä on killing blowin aiheuttava taikakeppi ja aikoo tappaa standard bearerini. Riimuhaarniskani on sille immuuni, joten päälle vain. Louskat lähtevät karkuun hävittyään kombatin mutta rallyttavat minun vuorolla. Minun vuorollani minerit adavat riderit ja mäellä olevat dryadit karkuun ja juoksevat asemiin mäen päälle. Runesmith päättää olla hyödyksi ja hyökkää guardeihin joutuen Lordin tappamaksi. Guardit häviävät kombatin mutta pysyvät stubbornilla.

Kuva tonttujen nelosvuorolta

Vuoro 5 Riderit juoksevat melkein ulos pöydältä. Dryadit rallyttavat. Toiset druadit hyökkäävät warrioreihin ja taistelu jatkuu. Minulla olis ollut tilaisuus tappaa uruilla pienentynyt rallyttanut dryadiryhmä haloiksi mutta miehistö lähti kahvitunnille misfirellä, eivät sentään räjähtäneet, huh. Minerit tähystelevät edelleen mäellä. Waywatchereilta on maalit loppuneet ajat sitten. Isossa combatissa kääpiöt voittavat kolmellatoista reso-pointilla. Stubbornit guardit pysyvät mutta druadit juoksevat ulos pöydältä. Kättelemme tässä vaiheessa.

Matsista taisi tulla tasapeli. Minulta on kuollut 105 pisteen tykki, 50 pisteen slayer ja 140 pisteen kopteri. Elffeiltä taas 201 pisteen dancerit sekä randomin arvoinen dryadporukka. Matsi oli mukava, ja hauskanpitohan tässä on pääasia eikä murskavoitot.
Kirjoittelemisiin!

Yarzelin hämärä musiikkimaku

Tässähän on mennyt reilusti yli viikko edellisestä postauksesta joten nyt piti sitten keksiä jotain. Viikonlopun pelaileminen jäi aika laihaksi (jatsista ei taida saada eeppistä tarinaa) joten siitäkään ei heru mitään. Sitten tuli mieleen, että kaikkien pelisessioiden taustalla jauhaa jokin levy sen samaisen hyllyn uumenista, josta revin kaikkea muutakin kamaa esittelyyn (se on aika massiivinen), joten nyt voisi vähän valoittaa varsin pimeän mieleni foneettisia mieltymyksiä. Mitään wikipediamaisia discografioita ei ole luvassa vaan kerron vain omia fiiliksiä.

HeavyMetalPerse
Minulle se ainoa oikea sankari/lohikäärme/seikkailumetallibändi. Yli kymmenen vuotta rymistellyt suomalainen power metal -yhtye. Selvällä suomen kielellä ja ilman turhaa örisemistä hoilatut taikamiekan yms. etsinnät ovat nannaa ja saavat mielen virittymään fantasiapelien maailmaan. Valitettavasti julkaisee uutta matskua turhan harvoin: edellinen pitkä levy (Eripura) julkaistiin 2008 ja viimeisin singlekin on jo kaksi vuotta vanha, ja sekin ilmestyi pelkkänä vinyylinä.
Suosittelen kaikille voima- ja muun metallin ystäville ja fantasiafriikeille. Kaikista legendaarisin biisi

Korpiklaani
Jälleen suomalaista laatua. Sain tämän pumpun levyn (Ukon wacka, toiseksi uusin btw) synttärilahjaksi ja se onkin ollut kovassa käytössä. Soittavat folk-metallisia biisejä suomalaisista myyteistä ,   ja eteenkin Kalevalasta. Röllin näköisen solistin örisevä, mutta selkeä ääni sopii kappaleisiin täydellisesti. Bändi on soittanut yli kymmenen vuotta ja heillä oli välissä turhanpäiväinen "soitetaan enkunkielisiä, toistuvasanaisia renkutuksia erilaisista alkoholijuomista"- kausi mutta nyt he ovat onneksi palanneet juurilleen.
Suosittelen kansallisromantiikoille ja Suomen historiaan hurahtaneille.

Ensiferum
Melodista death-viking-metallia. Taas finskejä ja hienoinen viittaus Kalevalaan; joissain tarinoissa (ja joka levyn kannessa) heiluu väinämöinen. Tällä bändillä on myös viikinkimytologiaan ja muihin sellaisiin liittyviä sanoituksia. Laulavat englanniksi ja örisemällä, joten mistään ei saa ensimmäisellä kerralla selvää mutta riffit ja rummuntakomiset ovat puhdasta rautaa unohtamatta noin joka toisesta kappaleesta löytyvää pitkää ERYAAAAA!!!!!-huutoa. Näistä biiseistä tulee aina jotenkin sankarilliset kicksit ja mieli liitää tuleviin koitoksiin roolipeleissä.
Kuunnelkaa kaikki, genrestä riippumatta tämä ja eteenkin tämä.

Sabaton
Jyhkeää power-metallia Svenssonian kuningaskunnasta, onneksi tosin englannin kielellä. Aiheet on otettu sodista, eteenkin toisesta maailmansodasta ja sen taisteluista ja ovatpa parilla laululla noteeranneet talvisotaakin Suomen sisua ylistäen.Jos et tykkää niin sitten...                    ...et tykkää.
Talvisotaa ja Vietnamin napalmia

Jaakko Laine ja Väärä raha
Ja nyt hyppäys täysin uuteen genreen nimittäin romanityyliin. Tämä rovaniemeläinen orkesteri on erään tituleerauksen mukaan "Lapin tämän hetken kuumin tanssimusiikkibändi" enkä epäile yhtään. Olen nähnyt jopa livenä. Luulisi, ettei olisi minun makuuni mutta diggaan silti vaikkei metallia olekaan. tästä näin

Järjettömät meme-remixit
Youtube on väärällään kaikenlaisia videoita joissa joku Ismo Laitela on miksattu laulelemaan tai Korppi äheltää jumputuksen tahdissa jotain teknobiisiä. Suurin osa on ihan paskoja mutta mukaan mahtuu myös joitain helmiä. Näiden kuunteleminen alkoi jo ala-asteella ja em. bändeistä ainoastaan Sabatonia olen kuunnellut pidempään. Eihän tällaisia enää lukiolaisten pitäisi katsoa lapsellisuuden takia mutta muodostakaa oma mielipide tästä eilen löytämästäni popituksesta.

Misheard-musiikit
Nämä ovat yksinomaan repeilyä varten. Joskus japanin tai unkarin kieliset laulut kuulostavat hämmästyttävän paljon suomenkielisiltä ja silloinhan joku vääräleuka vääntää niistä tällaisen tekstitetyn version. Tunnetuin on ehkä pensseli-setä. Ainakin tuo natsilaulu vetoaa myös kaltaiseeni metallimieheen muutenkin.

Tässäpä tämä post nyt oli. Kuuntelen toki muutakin musiikkia lähes laidasta laitaan ja rokista teknoon mutta näitä yllämainittuja eniten.
Kirjoittelemisiin

Eräkurssin eräselvä tarina

Aiemmin mainittu eräkurssi perjantaista sunnuntaihin meni oikein mainiosti, 40 kilometriä ei tuntunut vielä missään. Nyt maanantaina särkee ja kolottaa, kantapäät ilmoittavat kivuliaasti rakoistaan, hartiat kiusaavat ja ties mitä muuta. Laitetaan nyt kumminkin jotain juttua kun kerran luvattiin, kuvia ei ole paljoa kahdesta syystä:
a) Patikoidessa ei oikein ehdi kaivaa puhelinta joka välissä esiin ja kamera jäi turvallisuussyistä kotiin
b) Virtaa säästääkseni pidin virtoja poikki. Arvatkaas vaan tuliko 3+ kuukkelia vetämään rinkiä nuotiopaikalle heti kun sain taas virran pois ja häipy heti kun ne sai taas päälle. Lisäksi monet kuvat sisältävät vettä, joka usein kuohuu mutta taukopaikat oli sellaisia.


Perjantai
Lähdettiin lukiolta vartin yli kymmenen ja kerrattiin linkassa mitä ruokakunnalta jäi kotia, vilttiä tai hammasharjaa saatetaan vielä ikävöidä ja minulta löytyy porukan ainoa purkinavaaja. Olimme Oulangan luontokskuksessa puolenpäivän aikaan ja katsoimme esittelyvideon puistosta (tehty joskus kasikytluvulla, informaatioarvo huipussaan) ja kiertelimme luontonäyttelyssä tai kuka missäkin.

Karhu

puiseva tukkijätkä

Puistosta löytynyt kivikirves

Mutuja akvaariossa

Olimme käppineet keskuksesta lähtien reilun kilometrin kun pidimme

Kiviä, kiinnostaa

ensimmäisen tauon ihastelemassa niin mainostettua Kiutaköngästä. Ei siinä, ihan komea paikkahan se oli mutta olin tietämättömyyttäni odottanut jotain Niagaramaista luonnon vesipuistoa. Alla muutama kuva parista kulmasta ja kuohusta.

Ensimmäisen päivän patikointireitti meni suurimman osan sen rotkon reunalla, jonka pohjalla Oulankajoki virtasi. Maisemat ja näkymät alas olivat hienoja mutta taukopaikathan olivat tietenkin siellä, missä rotkon edessä on pirusti puita. Tästä esimerkki oikealla.

Lounaspaikkamme Ansakämppä tuli vastaan 7.5 kilsan jälkeen. Täytin joesta siinä vaiheessa mukavasti huvenneet vesivarastoni. Ehdin juoda reilut puoli litraa jokivettä raakana kun ohjaava opettaja neuvoi keittämään veden puhtaussyistä. Just=D. Alla pari taukokuvaa.

Keskimmäisessä kuusessa on kuukkeli. Oikeasti.

Oulankajokea

Maggarat paisteltuamme lähdimme kulkemaan, tällä kertaa toiset seiskapuoli sisämaahan. Olimme yöpaikallamme Jussin kämpällä minuutin yli seitsämän kun suunnitelmassa luki 19.00. Valmistimme ruokakunnassa päivällis-illalliseksi pirkan kuivapastaa ala nötkött. Keittäjänä toiminut henkka onnistui sotkeman trangian KAIKKI osat yli kuohuneeseen pastaan. Illasta ei ole kuvia, en tiedä miksi.

Lauantai
Herätys kello 7, telttojen purku (mökissä oli joku muu porukka) ja aamupalaksi puuroa ja "twilight- teetä" :D (Twinings, emme osaa puhua). Taas muutama kilsa käppäilyä, kävelimme silmät ummessa pullojen täyttöön varatun lähteen ohi koska sen kyltit oli purettu, hyvä hyvä metsähallitus.

Olmeekkien kivipää?

Oltiin random laavulla pitkä lounastauko, sai trangiallla tehdä ruokaa. täältä on muutama kuva.

Meikän takki roikkuu kyltissä, taustalla jonkun teltta.

Vieressä vastaus, ilmeisesti kalamiehiltä.

Laavun seinä: "saatanan kalamiehet, siivotkaa edes jälkenne"

Sitten seurasikksi kilometriä saatanallisenn yliolennon suunnittelemaa, lisääntymiselimen levyistä, kivikkoista jne. rantapolkua. Veteen oli polun reunasta noin tuuma ja joki kuulemma tulvii keväällä. "Karhunkierros avoinna vuoden ympäri." Epäilen. Kalliot vastarannalla oli taas jänniä kallioita, kuva alhaalla. Kompastuin matkalla polun poikki kaatuneeseen keloon ja teloin oikean sääreni. Tömän jälkeen oli luvassa vielä kiipeilyä jossain rinteellä. Motoriset taidot, ketteryys ja eteenkin puhekyky olivat seuraavan tunnin zombin luokkaa väsymyksen takia.

15 kilometrin päivävaelluksen jälkeen saavuimme raunioina Siilastuvalle. Matkalla sattui melkoinen wtf-hetki; Kyltissä luki Juuma (paikka josta linkka lähtee seuraavana päivänä) 3 km ja Siilastupa (seuraava yöpaikka) 3.5 km. Ilmeisesti kävelemme huomenna ympyrää. Siilastuvan vieressä kulki jyrävänkoski, mahtava paikka. Just semmonen, mitä voi laadukkaalta koskelta odottaa. Harmi vaan, että kosken lähellä hengailu aiheuttaa jatkuvaa kusihätää.

Jyrävän

koski

Sunnuntai
Tänään vuorossa 3.5 kilometriä käppäilyä. Vielä taukokin välissä. Ei paha.And now we shall march towards our kingdom. Tauko puolessavälissä myllykoskella, nimen mukaisesti siellä oli vanha mylly. NO SHERLOCK

Matkan lopussa Juumassa reissussa rähjääntynyt jengimme raidasi kahvilan munkkihyllyn tyhjäksi. Itsehän olin vielä varsin virkeässä kunnossa enkä varsinkaan haissut eau de hiki-savulle.
Kirjoittelemisiin!